MOHOST-seulonta-arvioinnin käyttöönotto yhteistoiminnallisena oppimisena : Kivelän psykiatrian poliklinikalla

Abstract

Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Kivelän psykiatrian poliklinikan toimintaterapeuttien kanssa ja sen aiheena on MOHOST-seulonta-arvioinnin (The Model of Human Occupation Screening Tool) käyttöönotto yhteistoiminnallisena oppimisena Kivelän psykiatrian poliklinikalla. Käytämme työssämme MOHOST-seulonta-arvioinnista lyhennystä MOHOST-arviointi. Tarkoituksena on selvittää, miten MOHOST-arvioinnin käyttöönotto on vaikuttanut toimintaterapeuttien käytännön työhön ja miten koulutuksessa käytetty työpajamenetelmä soveltuu oppimisen ja itseopiskelun välineeksi Kivelän psykiatrian poliklinikalle. MOHOST-arvioinnin käyttöönotto toteutuu yhteistoiminnallisena oppimisena ilman ulkopuolista kouluttajaa sekä Marja Nevalaisen (2007) Hyvän implementoinnin mallin mukaan. Käyttöönottoprosessi sisältää työpajamenetelmällä toteutetun koulutuksen ja käyttöönottojakson, joka sisälsi kaksi työpajakeskustelua.

Keräsimme tutkimusaineiston kahdesta teemahaastatteluna toteutetusta työpajakeskustelusta, jotka sijoittuivat MOHOST-arvioinnin käyttöönottojakson keski- ja loppuvaiheeseen. Työpajakeskusteluiden toisena tavoitteena oli tukea MOHOST-arvioinnin käyttöönottoa Kivelän psykiatrian poliklinikalla. Aukikirjoitettuamme tutkimusaineistoista olennaiset kohdat tutustuimme niiden sisältöihin. Käsittelimme tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyömme johtopäätöksissä todetaan, että MOHOST-arvioinnin käyttöönotolla oli myönteisiä vaikutuksia Kivelän psykiatrian poliklinikan toimintaterapeuttien käytännön työhön. Toimintaterapeutit kokivat MOHOST-arvioinnin lisänneen näyttöön perustuvaa työskentelyä ja tuovan esiin asiakkaan vahvuudet ja haasteet sekä auttaneen intervention kohdentamisessa. Toimintaterapeutit olivat motivoituneita jatkamaan MOHOST-arvioinnin käyttöä käyttöönottojakson jälkeen ja esittivät toiveen MOHOST-arvioinnin hyödyntämisestä dokumentoinnissa ja asiakkaan kuntoutumisen muutoksen mittaamisessa. Johtopäätöksien mukaan työpajamenetelmä soveltui oppimisen ja itseopiskelun välineeksi Kivelän psykiatrian poliklinikalle. Toimintaterapeuttien mukaan soveltuvuutta tukivat työpajamenetelmän toimiva rakenne ja toteutus, hyvä yhteistyö ja molemminpuolinen luottamus sekä työpajamenetelmän käytännönläheisyys ja toteutumisympäristö.

This final project was carried out in co-operation with the occupational therapists in the Kivelä Psychiatric Outpatient Clinic. Its subject is an implementation process of the Model of Human Occupational Screening Tool (MOHOST) as a cooperative learning in the Kivelä Psychiatric Outpatient Clinic. One of the purposes is to find out how the implementation of the MOHOST has affected the clinical practice of the occupational therapists. The other is to study how suitable the workshop method in the training is as a tool of learning and self-study. The implementation of MOHOST through cooperative learning was carried out according to Marja Nevalainen´s (2007) model of good implementation and without an outside-trainer. The implementation process included a workshopbased training and a period of implementation with two work shop conversations.

The research material was gathered from two theme interviews. The interviews were realized as workshop conversations and they took place in the middle and the end of the MOHOST implementation process. Another aim of the work shop conversations was to support the implementation process in the Kivelä Psychiatric Outpatient Clinic. First we typed out the subject matter of the research material and then we explored the contents of them. The research material was processed with data-based content analysis.

As a conclusion of our final project, the implementation of the MOHOST had a positive effect on the clinical practice of the occupational therapists in Kivelä Psychiatric Outpatient Clinic. According to the occupational therapists the use of the MOHOST had increased the evidence based practice and helped to bring out the clients strenghts and challenges. The MOHOST had been useful in making the therapeutical intervention. After the implementation process the occupational therapists were motivated to continue using the MOHOST and wished to utilise the assessment tool in documentation and measuring the outcomes of the rehabilitation. As a conclusions of our final project, the workshop method was suitable for being a tool of learning and self-study in Kivelä Psychiatric Outpatient Clinic. The occupational therapists brought out that the supportive factors for the workshop method were its workable structure and realization, good co-operation and mutual confidence. They experienced that the workshop method was practical and the environment where it was taken place was an enabling factor.