Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Kirjaudu
Hakuohjeet
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Turun ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
  • Näytä viite
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Turun ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
  • Näytä viite

AlphaLISA® TNFα immunogeenisyysmäärityksen kehitys

Mettälä, Siru (2013)

Avaa tiedosto
Mettala_Siru.pdf (963.5Kt)
Lataukset: 


Mettälä, Siru
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811309
Tiivistelmä
Nykyään monet lääkkeet sisältävät ns. biologisia lääkeaineita, esim. vasta-aineita tai nukleiinihappoja, jotka ihmisen immuunijärjestelmä saattaa tunnistaa vieraiksi aineiksi aiheuttaen immuunipuolustusreaktion, jossa muodostuu vasta-aineita lääkemolekyyliä vastaan (anti-drug antibodies, ADA). Tällaisen lääkkeen sanotaan olevan immunogeeninen ja immunogeenisyyttä tutkitaan lääkekehityksen aikana lääkkeen turvallisuuden ja tehon osoittamiseksi.
Työn päätarkoitus oli osoittaa AlphaLISA-teknologian soveltuvuus biologisten lääkeaineiden immunogeenisyyden tutkimiseen. Työssä kehitettiin menetelmä, jolla voidaan mitata TNFα vasta-aineita ihmisen seerumista. Työ tehtiin Syrinx Bioanalytics Oy:ssä yhteistyössä PerkinElmerin kanssa.
AlphaLISA on homogeeninen immunomääritys, joka perustuu energiansiirtoon luovuttaja- ja vastaanottajapartikkeleiden välillä. Partikkeleiden pinnalle on konjugoitu TNFα–molekyylejä, jotka sitoutuvat näytteen sisältämien TNFα–vasta-aineiden kanssa tuoden partikkelit lähelle toisiaan. Energiansiirto on mahdollista vain, mikäli partikkelit ovat riittävän lähellä toisiaan. Homogeeninen määritys ei vaadi pesu-vaiheita, vaan kaikki inkuboinnit sekä mittaus tapahtuvat samassa liuoksessa.
Työssä osoitettiin AlphaLISA–teknologian soveltuvuus immunogeenisyysmäärityksiin Ensin optimoitiin määritysparametrit, mm. partikkelien pitoisuus, inkubointiaika, näytetilavuus, ja sitten karakterisoitiin menetelmän ominaisuuksia, mm. herkkyys, toistettavuus ja lääketoleranssi.
Menetelmä on toistettava ja kliinisiin määrityksiin suositeltu herkkyys saavutettiin. Menetelmän etuja ovat pieni näyte- ja reagenssikulutus ja lisäksi se on yksinkertainen ja nopea suorittaa.
Todettiin, että konjugoitujen partikkelierien välillä voi olla jonkin verran vaihtelua. Suuren määrän konjugointi ei onnistunut.
Vapaa lääke häiritsee määritystä, mutta happokäsittelyvaiheen lisäys paransi lääketoleranssia 5-kertaisesti. Muihin määritysformaatteihin verrattuna tällä menetelmällä arvioidaan olevan n. 10 kertaa heikompi lääketoleranssi, mikä on tämän menetelmän heikkous.
Menetelmänkehitys on tehty pääosin käyttäen suoraa määritysmenetelmää, jossa molemmat partikkelit on konjugoitu suoraan TNFα:lla. Menetelmää voisi vielä verrata SA-menetelmään, jossa käytetään biotinyloitua TNFα:aa ja luovuttajapartikkelit on konjugoitu streptavidiinilla.
 
Kokoelmat
  • Opinnäytetyöt (Avoin kokoelma)
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste
 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatKoulutusalatAsiasanatUusimmatKokoelmat

Henkilökunnalle

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste