Kohti dialogia : teatteri-ilmaisun ohjaaja yhteistyön rakentajana

Abstract

Tämä opinnäytetyö on oppijan puheenvuoro yhteistyön rakentamisesta ja dialogiin pyrkimisestä. Kyseessä on kolmen omakohtaisen tapausesimerkin ja niihin sidotun teorian kautta toteutettu tutkimus teatteri-ilmaisun ohjaajan työstä ei-teatterillisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Pyrin tutkielmassa avaamaan sitä, miten olen rakentanut erilaisia kumppanuuksia, mitkä näiden yhteistöiden kipukohdat ovat olleet, ja miten jatkossa olisi mahdollista luoda entistä parempaa vuorovaikutusta kulttuurikentän ja muiden toimijoiden välille. Tärkeimmän teoriataustan tutkielmalle antavat soveltavan teatterin uranuurtaja Michael Rohd sekä dialogia tutkinut William Isaacs.

Ensimmäisessä tutkimusluvussa käsittelen valinnan tekemistä dialogi- ja taiteilijalähtöisten prosessien välillä sekä dialogin juurruttamista kokonaisvaltaiseksi osaksi prosessia. Nämä teemat nousevat ohjaustyöstäni Gudmurt ja Konna (2010), joka toteutettiin yhteistyössä lastensuojelukentän kanssa.

Toisessa osassa kuvaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen kanssa syntynyttä yhteistyöprosessia työharjoitteluprojektissani, METRO! (2012). Projektin avulla nostan esille kysymykset yhteistyössä käytetystä kielestä ja yhteistyökumppanin toiseuden tunnistamisesta.

Kolmas osa kuvaa urheiluseuran kanssa yhteistyössä toteutettua Lätkässä-ohjausta (2013). Sen kautta käsittelen kysymyksiä teatteri-ilmaisun ohjaajan omasta työroolista sekä prosessiin osallistuvien yhteistyökumppaneiden erilaisista toimintalokeroista.

Johtopäätelmiä-luvussa pyrin luomaan kokonaiskuvaa yhteistyön rakentamisesta erilaisten mallien avulla, jotka kokoavat käsittelemiäni haasteita ja mahdollisuuksia yhteen. Tutkielmani on tarkoitus esittää rehellinen katsaus yhteistyön rakentamisen ongelmakenttiin ja tarjota tärkeitä kysymyksiä, malleja ja visioita niille, jotka haaveilevat yllättävistä yhteistyökumppaneista.

This study addresses the question of building partnerships and the search of a dialogue. The work at hand, based on three personal case studies and related theoretical works, is a reflective study of a drama instructors co-operation with non-theatrical partners.

In the study, I aim to deconstruct my personal processes of building partnerships. I will also reflect upon the challenges raised in the processes, and search for ways to build better interaction between agents in the field of arts and culture, and agents working in other fields. Central theoretical background alluded to throughout the thesis are Michael Rohd, a trailblazer of applied drama, and William Isaacs, who has done extensive work in the study of dialogue.

The first chapter focuses on the choice a drama instructor needs to make between social and civic practice, and the challenge of intertwining dialogue as a continuous part of the entire process. These themes arise from my work directing the play Gudmurt ja Konna (2010), which was produced in co-operation with childcare institutions.

In the second part we take a look at a partnership process with Helsinki City Transport in my performing arts practical training project METRO! (2012). Contemplation on the process will shed light on the questions of the discourse related to the co-operation and the recognition of differences between the co-operative agents.

The third part depicts a process carried out in partnership with a sports club in a play I directed: Lätkässä (2013). Through this process I shall consider the questions of a drama instructors personal role in the process, and the respective roles of all the partners involved in the process.

In the concluding chapter my aim is to provide an overview of partnership-building by presenting models, which sum up the aforementioned challenges and opportunities. My study aims to provide an honest look at the problem areas of partnership-building, and offers important questions, models and visions to those, who seek surprising partnerships.