Teho-osaston sairaanhoitajien kokemuksia Medical Emergency Team -työskentelystä : nykytila ja kehittämisehdotukset

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on Meilahden sairaalan teho-osasto 20:lla työskentelevien sairaanhoitajien kokemukset Medical Emergency Team (MET) –toiminnasta. Aihetta lähestyttiin laadullisen tutkimuksen näkökulmasta. Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata miten teho-osastolla MET-toiminnassa mukana olevat sairaanhoitajat kokivat toiminnan. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä kehitettävää MET-toiminnassa on toiminnassa mukana olevien sairaanhoitajien näkökulmasta.

Opinnäytetyöaineisto kerättiin helmikuussa 2013 teemoitetulla ryhmähaastattelulla, johon osallistui seitsemän teho-osasto 20:n MET-toiminnassa mukana olevaa sairaanhoitajaa. Haastattelu nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

MET-toiminnan koettiin lisäävän sairaanhoitajien työmäärää ja kuormittavan teho-osastoa. MET-toimintaan ei ole panostettu riittävästi taloudellisesti, siitä pitäisi saada palkkaa ja sen tulisi palvella koko sairaalaa. Kaikki teho-osaston sairaanhoitajat pitäisi kouluttaa MET-tehtäviin ja MET-vuorossa oltaisiin ilman omia potilaita teho-osastolla. MET-toiminta toi vaihtelevuutta ja hyvää mieltä työhön. MET-kärryn kanssa liikkuminen koettiin ajoittain haasteelliseksi sairaalan tiloissa, mutta sen sisältöön oltiin tyytyväisiä. Teho-osaston sairaanhoitajien koettiin omaavan kliinistä osaamista ja tietotaitoa sekä MET-toiminnan miellettiin sopivan osaston profiiliin. MET-toiminnan koettiin pelastavan ihmisiä, mutta MET-hälytyksiä tuli yksilötasolla harvoin, jolloin sairaanhoitajille ei päässyt muodostumaan rutiinia. MET-kriteerit koettiin hyviksi, mutta silti niitä oli vaikea arvioida. MET-hälytyskynnyksen olisi oltava mahdollisimman matala, mutta sitä saattoi nostaa se, että hälytys tehtiin soittamalla lääkärille. Hälytyskäytäntö koettiin silti ehdottomaksi ja lääkärijohtoisuus hyväksi. Yleisin käytetty MET-kriteeri oli huoli potilaasta. Tyypillisesti potilas oli vanhempi henkilö, joka kärsi hengitysoireista ja/tai poikkeavista verenpainearvoista. MET-käynti ajautui usein elvytykseen. Potilaan edun mukaista olisi välttyä siirrolta. Vuodeosaston henkilökunnan pitäisi jäädä MET-tilanteeseen. Ongelmaksi koettiin, että osastoilla, jotka eivät olleet MET-toiminnan piirissä, tehtiin elvytyshälytys MET-hälytyksen sijaan. Haasteeksi koettiin myös MET-toiminnan ikä.

Kehittämisehdotuksia tulevaisuudessa voisivat olla: Mitkä MET-kriteerit ovat yleisimmät MET-hälytysten syyt Meilahdessa, millainen on Meilahdessa käytössä olevien MET-kriteerien herkkyys ja mitä hoidollisia toimenpiteitä MET-käynnillä tehdään?

The subject of this study was to describe the experiences of intensive care unit (ICU) 20’s nurses on Medical Emergency Team (MET) -activities at Meilahti Hospital. Meilahti Hospital is part of Helsinki University Central Hospital (HUCH) which belongs to the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) in Finland. We approached the subject from a qualitative perspective. The purpose of this study was to describe how the ICU nurses experienced working in the MET-operation. The aim of this study was to find out what development needs there were in the MET-operation from the nurses’ point of view.

The data of this study was collected via a themed focus group interview with seven ICU nurses working in MET-operations in February 2013. The interview was recorded, transcribed and analyzed using the methods of inductive content analysis.

The nurses experienced workload and strain in the ICU was increased by the MET operation. MET operation lacked financial resources. However It should serve the entire hospital and the nurses should be paid to work in the MET. All ICU nurses should be trained to MET and nurses working in a MET shift should not have their own patients in ICU. Working in the MET brought variety and joy to the normal duties. Moving around the hospital with a MET cart was found challenging at times, but the nurses were pleased with its contents. MET was considered to be suitable for the ICU profile and the nurses considered themselves to possess clinical expertise and know-how. Since MET alarms occurred rarely on invidual level, the nurses felt they were not able to acquire a routine. MET was seen to save people. The MET criteria were good, but they were hard to assess. The MET alarm threshold should be as low as possible, but it might have been increased by the fact that the alarm was iniated by calling a doctor. The current management protocol was seen good and alarm policy as an absolute. The most commonly used MET criteria was worry for patient’s clinical state. Typically the patient was an older person who was suffering from respiratory symptoms and/or abnormal blood pressure values. A MET visit often ended up in resuscitation. In the nurses opinion it was in the patient’s interest to avoid being transferred. Ward staff should stay in the MET-situation. Nurses found as a problem that wards not within MET operation were forced to make a resuscitation alarm instead of an MET alarm. The age of MET-operation was seen as a challenge.

The development proposals and suggestions for future studies based on the study results wore as follows: What are the most commonly used MET criteria to trigger MET alarm at the HUS Meilahti Hospital? How is the sensitivity of MET criteria used at the HUS Meilahti hospital? What treatment procedures are performed on MET visits?