Teho-osaston sairaanhoitajien kokemuksia Medical Emergency Team -työskentelystä : nykytila ja kehittämisehdotukset
Sepponen, Roope; Väliaho, Eemu-Samuli (2013)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Sepponen, Roope
Väliaho, Eemu-Samuli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061213973
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061213973
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Meilahden sairaalan teho-osasto 20:lla työskentelevien sairaanhoitajien kokemukset Medical Emergency Team (MET) –toiminnasta. Aihetta lähestyttiin laadullisen tutkimuksen näkökulmasta. Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata miten teho-osastolla MET-toiminnassa mukana olevat sairaanhoitajat kokivat toiminnan. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä kehitettävää MET-toiminnassa on toiminnassa mukana olevien sairaanhoitajien näkökulmasta.
Opinnäytetyöaineisto kerättiin helmikuussa 2013 teemoitetulla ryhmähaastattelulla, johon osallistui seitsemän teho-osasto 20:n MET-toiminnassa mukana olevaa sairaanhoitajaa. Haastattelu nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
MET-toiminnan koettiin lisäävän sairaanhoitajien työmäärää ja kuormittavan teho-osastoa. MET-toimintaan ei ole panostettu riittävästi taloudellisesti, siitä pitäisi saada palkkaa ja sen tulisi palvella koko sairaalaa. Kaikki teho-osaston sairaanhoitajat pitäisi kouluttaa MET-tehtäviin ja MET-vuorossa oltaisiin ilman omia potilaita teho-osastolla. MET-toiminta toi vaihtelevuutta ja hyvää mieltä työhön. MET-kärryn kanssa liikkuminen koettiin ajoittain haasteelliseksi sairaalan tiloissa, mutta sen sisältöön oltiin tyytyväisiä. Teho-osaston sairaanhoitajien koettiin omaavan kliinistä osaamista ja tietotaitoa sekä MET-toiminnan miellettiin sopivan osaston profiiliin. MET-toiminnan koettiin pelastavan ihmisiä, mutta MET-hälytyksiä tuli yksilötasolla harvoin, jolloin sairaanhoitajille ei päässyt muodostumaan rutiinia. MET-kriteerit koettiin hyviksi, mutta silti niitä oli vaikea arvioida. MET-hälytyskynnyksen olisi oltava mahdollisimman matala, mutta sitä saattoi nostaa se, että hälytys tehtiin soittamalla lääkärille. Hälytyskäytäntö koettiin silti ehdottomaksi ja lääkärijohtoisuus hyväksi. Yleisin käytetty MET-kriteeri oli huoli potilaasta. Tyypillisesti potilas oli vanhempi henkilö, joka kärsi hengitysoireista ja/tai poikkeavista verenpainearvoista. MET-käynti ajautui usein elvytykseen. Potilaan edun mukaista olisi välttyä siirrolta. Vuodeosaston henkilökunnan pitäisi jäädä MET-tilanteeseen. Ongelmaksi koettiin, että osastoilla, jotka eivät olleet MET-toiminnan piirissä, tehtiin elvytyshälytys MET-hälytyksen sijaan. Haasteeksi koettiin myös MET-toiminnan ikä.
Kehittämisehdotuksia tulevaisuudessa voisivat olla: Mitkä MET-kriteerit ovat yleisimmät MET-hälytysten syyt Meilahdessa, millainen on Meilahdessa käytössä olevien MET-kriteerien herkkyys ja mitä hoidollisia toimenpiteitä MET-käynnillä tehdään?
Opinnäytetyöaineisto kerättiin helmikuussa 2013 teemoitetulla ryhmähaastattelulla, johon osallistui seitsemän teho-osasto 20:n MET-toiminnassa mukana olevaa sairaanhoitajaa. Haastattelu nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
MET-toiminnan koettiin lisäävän sairaanhoitajien työmäärää ja kuormittavan teho-osastoa. MET-toimintaan ei ole panostettu riittävästi taloudellisesti, siitä pitäisi saada palkkaa ja sen tulisi palvella koko sairaalaa. Kaikki teho-osaston sairaanhoitajat pitäisi kouluttaa MET-tehtäviin ja MET-vuorossa oltaisiin ilman omia potilaita teho-osastolla. MET-toiminta toi vaihtelevuutta ja hyvää mieltä työhön. MET-kärryn kanssa liikkuminen koettiin ajoittain haasteelliseksi sairaalan tiloissa, mutta sen sisältöön oltiin tyytyväisiä. Teho-osaston sairaanhoitajien koettiin omaavan kliinistä osaamista ja tietotaitoa sekä MET-toiminnan miellettiin sopivan osaston profiiliin. MET-toiminnan koettiin pelastavan ihmisiä, mutta MET-hälytyksiä tuli yksilötasolla harvoin, jolloin sairaanhoitajille ei päässyt muodostumaan rutiinia. MET-kriteerit koettiin hyviksi, mutta silti niitä oli vaikea arvioida. MET-hälytyskynnyksen olisi oltava mahdollisimman matala, mutta sitä saattoi nostaa se, että hälytys tehtiin soittamalla lääkärille. Hälytyskäytäntö koettiin silti ehdottomaksi ja lääkärijohtoisuus hyväksi. Yleisin käytetty MET-kriteeri oli huoli potilaasta. Tyypillisesti potilas oli vanhempi henkilö, joka kärsi hengitysoireista ja/tai poikkeavista verenpainearvoista. MET-käynti ajautui usein elvytykseen. Potilaan edun mukaista olisi välttyä siirrolta. Vuodeosaston henkilökunnan pitäisi jäädä MET-tilanteeseen. Ongelmaksi koettiin, että osastoilla, jotka eivät olleet MET-toiminnan piirissä, tehtiin elvytyshälytys MET-hälytyksen sijaan. Haasteeksi koettiin myös MET-toiminnan ikä.
Kehittämisehdotuksia tulevaisuudessa voisivat olla: Mitkä MET-kriteerit ovat yleisimmät MET-hälytysten syyt Meilahdessa, millainen on Meilahdessa käytössä olevien MET-kriteerien herkkyys ja mitä hoidollisia toimenpiteitä MET-käynnillä tehdään?