Isien tukeminen neuvolassa
Ilola, Inkeri; Hyvönen, Kaisa (2013)
Ilola, Inkeri
Hyvönen, Kaisa
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090314933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090314933
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on kuvata, millaista tukea isät ovat saaneet äitiys- ja lastenneuvolasta ja millaista tukea he olisivat kaivanneet lisää. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla neuvolat voivat kehittää toimintaansa entistä paremmin isiä tukevaksi. Tutkimuksen tiedonantajina toimi kuusi (6) yksivuotiaiden lasten isää. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselyä sekä teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan isät olivat tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tuen määrään, eivätkä olleet juurikaan kaivanneet nykyistä enempää tukea. Tärkeimmiksi neuvolasta saadun tuen muodoiksi isät olivat kokeneet neuvot ja ohjeet sekä vastaukset isien esittämiin kysymyksiin. Erilaiset ohjelehtiset koettiin tuen muodoista vähiten hyödylliseksi. Isistä tuntui, etteivät he olleet tarvinneet erityistä tukea neuvolasta.
Tuen tarve oli suurin raskausaikana ja heti vauvan syntymän jälkeen. Isät olisivat tarvinneet silloin enemmän tukea terveydenhoitajalta. Lapsen kasvaessa avun tarve oli vähentynyt. Isät olivat kokeneet molempien vanhempien kohtelun neuvolassa tasa-arvoiseksi ja olivat tyytyväisiä saamaansa huomion määrään. Toisaalta isät pitivät äidin roolia suurempana, jolloin äiti sai myös enemmän huomiota. Isät kokivat tämän luonnollisena, eikä asetelmaa koettu häiritseväksi.
Jatkossa olisi tärkeää korostaa neuvolassa isyyden tärkeyttä ja vanhempien tasavertaisuutta. Isien huomiointiin ja tukemiseen kannattaisi keskittyä yhä enemmän, ja isille tulisi varata enemmän aikaa vastaanotolla. Olisi mielenkiintoista tutkia isien kokemuksia saamastaan tuesta uudelleen isien tehostetun huomioimisen jälkeen.
Tutkimuksen tulosten mukaan isät olivat tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tuen määrään, eivätkä olleet juurikaan kaivanneet nykyistä enempää tukea. Tärkeimmiksi neuvolasta saadun tuen muodoiksi isät olivat kokeneet neuvot ja ohjeet sekä vastaukset isien esittämiin kysymyksiin. Erilaiset ohjelehtiset koettiin tuen muodoista vähiten hyödylliseksi. Isistä tuntui, etteivät he olleet tarvinneet erityistä tukea neuvolasta.
Tuen tarve oli suurin raskausaikana ja heti vauvan syntymän jälkeen. Isät olisivat tarvinneet silloin enemmän tukea terveydenhoitajalta. Lapsen kasvaessa avun tarve oli vähentynyt. Isät olivat kokeneet molempien vanhempien kohtelun neuvolassa tasa-arvoiseksi ja olivat tyytyväisiä saamaansa huomion määrään. Toisaalta isät pitivät äidin roolia suurempana, jolloin äiti sai myös enemmän huomiota. Isät kokivat tämän luonnollisena, eikä asetelmaa koettu häiritseväksi.
Jatkossa olisi tärkeää korostaa neuvolassa isyyden tärkeyttä ja vanhempien tasavertaisuutta. Isien huomiointiin ja tukemiseen kannattaisi keskittyä yhä enemmän, ja isille tulisi varata enemmän aikaa vastaanotolla. Olisi mielenkiintoista tutkia isien kokemuksia saamastaan tuesta uudelleen isien tehostetun huomioimisen jälkeen.
