Sosiaaliohjaajien antama tuki vastaanottoperheiden kokemana

Abstract

Vantaan vastaanottoperheyksikön tehtävänä on tukea vastaanottoperheitä lapsen hoidossa ja kasvatuksessa, sijoitusprosessin eri vaiheiden käsittelyssä sekä lapsen läheisten kanssa tehtävässä yhteistyössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vastaanottoperheiden kokemuksia saamastaan tuesta ja sen riittävyydestä. Lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin vastaanottoperheen ja sosiaaliohjaajan välistä yhteistyösuhdetta dialogisuuden periaatteiden kautta.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselyn avulla. Aineisto muodostui seitsemän vastaanottoperheen vastauksesta ja analysointimenetelmänä oli teemoittelu. Opinnäytetyössä teoreettisena viitekehyksenä oli lasten kasvatus sekä dialogisuus.

Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaaliohjaajat tukevat vastaanottoperheitä keskustelemalla, kuuntelemalla, antamalla neuvoja, olemalla läsnä tapaamisissa, antamalla tietoa lapsen läheisistä ja heidän taustoistaan sekä selvittämällä erimielisyyksiä lapsen läheisten kanssa. Vastaanottoperheet toivovat lastenhoitoapua rankkoihin hetkiin, lisäkoulutusta työhönsä, enemmän tietoa lapsen ja läheisten taustoista sekä sujuvampaa tiedonkulkua vastaanottoperheen sekä moniammatillisen työryhmän välillä. Opinnäytetyön tutkimustulosten pohjalta voi todeta, että yhteistyö sosiaaliohjaajien ja vastaanottoperheen välillä on sujuvaa sekä yhteistyösuhde on dialoginen. Yhteistyösuhde sosiaaliohjaajan kanssa koetaan avoimeksi, luottamukselliseksi, rehelliseksi ja tasa-arvoiseksi yhteistyösuhteeksi, joka on antaa voimaa työhön. Vastaanottoperheet kokevat tulleensa kuulluiksi sekä että heidän kokemuksiaan ja ammattitaitoa vastaanottoperheenä arvostetaan. Asioista, haasteista ja tunteista keskustellaan yhdessä sekä ratkaisut muodostetaan yhteisen pohdinnan tuloksena.

Opinnäytetyön tutkimustuloksien avulla Vantaan vastaanottoperheyksikkö voi kehittää toimintaansa vastaamaan entistä paremmin vastaanottoperheiden sekä sijoitettujen lasten tarpeita. Sosiaaliohjaajien antama tiivis tuki edistää sijoituksen onnistumista, vastaanottoperheiden jaksamista sekä lapsen hyvinvointia.

The Short-Term Foster Care Unit of Vantaa is responsible for supporting the short-term foster parents in their work. The social counselor working in the unit supports the short-term foster parents to raise the child and to co-operate with the child’s family and other relatives. The social counselor supports the short-term foster parents to deal with the placement of the child. The aim of this Bachelor’s thesis was to find out what kind of experiences the short-term foster parents have about the support and the co-operation with the unit’s social counselors and whether they need more support. The principles of dialog were used to study the co-operational relationship between the social counselor and the short-term foster parents.

The study was qualitative. The method of the study was a questionnaire. The data of the study consisted of seven responses to the questionnaire, and they were analyzed by using the thematic method. The theoretical framework was dialog and children’s upbringing.

The study showed that the social counselors support the short-term foster parents by having conversations, by giving advice and information about the child’s family and their background, being present in the meetings with the child’s family and dealing with the disputes between the child’s family and the short-term foster parents. The short-term foster parents hope to have childcare help at times, more education, more information about the child’s and their family’s backgrounds and hope that the flow of information between the short-term foster parents and the multiprofessional team would be more fluent. The co-operational relationship is considered open, confidential, honest and equal and to give strength to the work. The short-term foster parents told that they are heard and that their experiences and professional skills as foster parents are valued. They have conversations about challenges, experiences and emotions and they solve them together. The results led to the conclusion that the co-operational relationship between the unit’s social counselor and the short-term foster parents is fluent and dialogical.

Furthermore, the results of the study help The Short-Term Foster Care Unit to develop their work to meet the needs of the short-term foster parents and the children. Strong professional support given by the social counselors indicates successful placement and supports the wellbeing of the short-term foster parents and the child.