Työterveyshoitajien näkemyksiä heidän valmiuksistaan auttaa työuupunutta tai masentunutta työntekijää
Järvinen, Päivi; Väärä, Katja (2013)
Järvinen, Päivi
Väärä, Katja
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101616150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101616150
Tiivistelmä
Työelämä on muuttunut vuosien kuluessa vastuullisemmaksi ja haasteellisemmaksi kuin aiemmin. Työn kuormittumisen myötä lisääntyy myös kiire. Pätevyyden sekä osaamisen tarve korostuvat. Työikäiset kokevat työssään paljon itseään kuormittavia tekijöitä, kuten kiire, oma vaatimus, työn vaativuus ja mahdollisesti näiden vaatimusten välinen ristiriita. Edellä mainitut seikat vaikuttavat työntekijän työhyvinvointiin ja voivat saada aikaan joko negatiivisen tai positiivisen stressin. Ajoittain työelämän haasteet voivat ylittää työntekijän voimavarat ja aiheuttaa työuupumusta. Myös vakavat masennustilat aiheuttavat yhä enemmän työkyvyttömyyttä. Eläke-päätöksissä masennustila on yleisin yksittäinen diagnoosi. Masennus vaikuttaa osaltaan työntekijän työkykyyn eikä masennuksen tunnistaminen ole helppoa.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaisia valmiuksia työterveyshoitajat kokevat omaavansa työuupumuksen ja masennuksen tunnistamiseen sekä niiden ilmenemismuotojen erottamiseen toisistaan. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa, miten työterveyshoitajat kehittäisivät työtään sekä kuvata menetelmiä, joilla he voivat tukea työikäisten työkykyä ja työssä jaksamista. Tutkimuksemme tavoitteena oli, että työntekijä saa uupumukseensa tai masennukseensa laadukasta asiantuntija-apua ja hoitoa jo varhaisessa vaiheessa.
Tutkimustyömme oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineiston tiedonkeruumenetelmäksi valitsimme haastattelun. Haastattelemamme työterveyshoitajat olivat koulutettuja ja pitkän työkokemuksen omaavia keski-ikäisiä naisia.
Tulosten mukaan työuupumus ja masennus koetaan vaikeana erottaa selkeästi toisistaan. Työuupumuksen ja masennuksen syntyyn johtavat syyt linkittyvät työn haasteellisuuteen, työn kiireellisyyteen ja työntekijän persoonallisuudesta johtuviin piirteisiin. Työterveyshoitajien mielestä samat tekijät aiheuttivat sekä työuupumusta että masennusta. Työuupumuksen ja masennuksen hoidon kannalta somaattisten sairauksien poissulkeminen koettiin tärkeäksi ja tuloksissa korostui lääkärin diagnosoinnin ja työntekijän sairausloman merkitys. Kolmikantaneuvottelut ja asiakkaan kuunteleminen ovat olennaisia osia hoitoa.
Tuloksissa työkykyä tukevaksi asiaksi nostettiin työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyö. Työuupumuksen ja masennuksen hoidossa työtehtävien määrittäminen tai ainakin työtehtävien räätälöinti koettiin yhdeksi osaksi hoitoa. Kehityshaasteena nousi esille työterveyshoitajien lisäkoulutuksen tarpeellisuus liittyen työuupuneen tai masentuneen hoitamiseen/ oireiden tunnistamiseen.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaisia valmiuksia työterveyshoitajat kokevat omaavansa työuupumuksen ja masennuksen tunnistamiseen sekä niiden ilmenemismuotojen erottamiseen toisistaan. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa, miten työterveyshoitajat kehittäisivät työtään sekä kuvata menetelmiä, joilla he voivat tukea työikäisten työkykyä ja työssä jaksamista. Tutkimuksemme tavoitteena oli, että työntekijä saa uupumukseensa tai masennukseensa laadukasta asiantuntija-apua ja hoitoa jo varhaisessa vaiheessa.
Tutkimustyömme oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineiston tiedonkeruumenetelmäksi valitsimme haastattelun. Haastattelemamme työterveyshoitajat olivat koulutettuja ja pitkän työkokemuksen omaavia keski-ikäisiä naisia.
Tulosten mukaan työuupumus ja masennus koetaan vaikeana erottaa selkeästi toisistaan. Työuupumuksen ja masennuksen syntyyn johtavat syyt linkittyvät työn haasteellisuuteen, työn kiireellisyyteen ja työntekijän persoonallisuudesta johtuviin piirteisiin. Työterveyshoitajien mielestä samat tekijät aiheuttivat sekä työuupumusta että masennusta. Työuupumuksen ja masennuksen hoidon kannalta somaattisten sairauksien poissulkeminen koettiin tärkeäksi ja tuloksissa korostui lääkärin diagnosoinnin ja työntekijän sairausloman merkitys. Kolmikantaneuvottelut ja asiakkaan kuunteleminen ovat olennaisia osia hoitoa.
Tuloksissa työkykyä tukevaksi asiaksi nostettiin työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyö. Työuupumuksen ja masennuksen hoidossa työtehtävien määrittäminen tai ainakin työtehtävien räätälöinti koettiin yhdeksi osaksi hoitoa. Kehityshaasteena nousi esille työterveyshoitajien lisäkoulutuksen tarpeellisuus liittyen työuupuneen tai masentuneen hoitamiseen/ oireiden tunnistamiseen.