Hyvä renki, huono isäntä : Tuli Suomen metsissä
Nikkari, Sami (2013)
Nikkari, Sami
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111917452
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111917452
Tiivistelmä
Tulella on ollut suuri merkitys Suomen metsissä. Ennen koneellistumista metsät uudistettiin pääsääntöi-sesti kulottamalla ja vielä 1900 – luvun alussa maata kaskettiin viljelykäyttöön. Pohjoisen havumetsän luonnollisessa kiertokulussa tuli on yleensä ollut se tuho joka on aloittanut metsän kehityksen alusta. Metsää paloi myös laajoja alueita vielä joitain vuosikymmeniä sitten.
Viime vuosikymmenininä maanmuokkaus on vallannut alaa kulotuksilta. Tihentynyt tieverkko, tehokas valvonta ja kehittynyt palokalusto ovat lähes hävittäneet metsäpalot Suomessa. Tämä on lähes hävittänyt palaneen ja hiiltyneen puun metsistä. Palaneesta puusta riippuvaiset lajit ovat lähes säännönmukaisesti vaarantuneet tai jopa hävinneet
Kulotukseen on mahdollista saada KEMERA – tukea, mutta luonnonhoidollisen kulotukseen saa tukea vain jos siitä muodostaa luonnonhoitohankkeen. Tukikäytäntöjen yksinkertaistamiseksi luonnonhoidolli-set kulotuksen on tarkoitus tuoda saman tuen piiriin metsänhoidollisen kulotuksen kanssa uudessa ra-hoituslaissa. PECF – ja FSC – sertifikaatit vaativat kulotusalojen säilyttämistä edellisvuosien tasolla. Tämä on omiaan KEMERA – tuen kanssa varmistamaan kulotustoiminnan jatkumista.
Ennallistamispoltot ovat rajoittuneen tähän asti luonnonsuojelualueille, mutta ne voisivat olla varteen-otettava vaihtoehto suurmaanomistajille ja luonnonmukaista metsänhoitoa harrastaville maanomistajille. Niille ei vielä myönnetä tukea, joten niiden yleistyminen tuskin on nähtävissä ainakaan lähivuosina. Pa-laneen puun tuottajana ennallistamispoltot ovat kuitenkin kulotuksia tehokkaampia, joten palolajiston kannalta olisi suotavaa nähdä niiden yleistyvän.
Viime vuosikymmenininä maanmuokkaus on vallannut alaa kulotuksilta. Tihentynyt tieverkko, tehokas valvonta ja kehittynyt palokalusto ovat lähes hävittäneet metsäpalot Suomessa. Tämä on lähes hävittänyt palaneen ja hiiltyneen puun metsistä. Palaneesta puusta riippuvaiset lajit ovat lähes säännönmukaisesti vaarantuneet tai jopa hävinneet
Kulotukseen on mahdollista saada KEMERA – tukea, mutta luonnonhoidollisen kulotukseen saa tukea vain jos siitä muodostaa luonnonhoitohankkeen. Tukikäytäntöjen yksinkertaistamiseksi luonnonhoidolli-set kulotuksen on tarkoitus tuoda saman tuen piiriin metsänhoidollisen kulotuksen kanssa uudessa ra-hoituslaissa. PECF – ja FSC – sertifikaatit vaativat kulotusalojen säilyttämistä edellisvuosien tasolla. Tämä on omiaan KEMERA – tuen kanssa varmistamaan kulotustoiminnan jatkumista.
Ennallistamispoltot ovat rajoittuneen tähän asti luonnonsuojelualueille, mutta ne voisivat olla varteen-otettava vaihtoehto suurmaanomistajille ja luonnonmukaista metsänhoitoa harrastaville maanomistajille. Niille ei vielä myönnetä tukea, joten niiden yleistyminen tuskin on nähtävissä ainakaan lähivuosina. Pa-laneen puun tuottajana ennallistamispoltot ovat kuitenkin kulotuksia tehokkaampia, joten palolajiston kannalta olisi suotavaa nähdä niiden yleistyvän.