Natiiviröntgentutkimusten kliinisen kuvanlaadun itsearviointi : näyttöön perustuva käytäntö röntgenhoitajille
Kärnä, Niina (2013)
Kärnä, Niina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112918997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112918997
Tiivistelmä
Natiiviröntgentutkimus on yleisin perustutkimus, jonka kliinistä kuvanlaatua organisaation tulisi arvioida järjestelmällisesti. Diagnostisesti riittävä natiiviröntgentutkimus edistää potilaan hoitoa ja kertoo röntgenhoitajan osaamisesta. Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli toteuttaa kliinisen kuvanlaadun itsearviointi hyvän käytännön mukaisesti aikuisen potilaan keuhkojen ja polven natiiviröntgentutkimusten osalta. Työn tilaaja oli Kanta-Hämeen keskussairaala (KHKS).
Kehittämistyö koostui sovelletusta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta sekä laadullisesta ja määrällisestä osasta. Ensimmäinen tehtävä oli kehittää näyttöön perustuva hyvä käytäntö kliinisen kuvanlaadun itsearviointiin röntgenhoitajille Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Tätä varten analysoitiin sisältö lehtiartikkeleista (n=19) sekä kolmen yhteistyöorganisaation itsearviointidokumenteista (151 sivua) ja haastattelulitteraateista (28 sivua). Työn tilaajan seitsemän asiantuntijaa tarkisti käytännön soveltuvuuden, ja pilottitutkimuksessa käytettiin sähköistä arviointilomaketta. Kriteerit pohjautuivat yhteistyöorganisaation hyvän kuvan kriteereihin ja arviointiasteikko oli 2–4-portainen. Satunnaisotannalla arkistosta poimittujen röntgentutkimusten (n=50) laatua arvioi 25 röntgenhoitajaa (N=32) ja kaksi radiologia. Arvioijien kokemuksia kysyttiin lomakkeen lopussa.
Vahvaa näyttötietoa löytyi vähän ja käytännöt kliinisen kuvanlaadun itsearvioinnissa vaihtelivat. Itsearvioinnin perusteella keuhko- ja proteesipolvikuvien kliininen kuvanlaatu KHKS:ssa on hyvä, mutta vahvuuksien lisäksi esiin tuli kehitettäviä asioita, kuten sädekeilan rajaus keuhkojen tutkimuksessa ja kuvauskäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Arvioijat kokivat itsearvioinnin pääsääntöisesti positiivisena ja osaamista edistävänä sekä arviointilomakkeen selkeänä. Kehitettävinä asioina tuotiin kuitenkin esiin etenkin arviointikriteerit ja -asteikko.
Itsearvioinnin tuloksia voi hyödyntää KHKS:ssa natiiviröntgentutkimusten laadun kehittämisessä ja valmistautumisessa vuoden 2014 auditointiin. Kehitettyä käytäntöä voi käyttää KHKS:ssa säännöllisten itsearviointien lähtökohtana ja soveltaen ideapankkina työn tilaajaa laajemminkin. Itsearvioinnin käytännön standardeille on tarvetta tulosten vertailtavuuden edistämiseksi.
Kehittämistyö koostui sovelletusta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta sekä laadullisesta ja määrällisestä osasta. Ensimmäinen tehtävä oli kehittää näyttöön perustuva hyvä käytäntö kliinisen kuvanlaadun itsearviointiin röntgenhoitajille Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Tätä varten analysoitiin sisältö lehtiartikkeleista (n=19) sekä kolmen yhteistyöorganisaation itsearviointidokumenteista (151 sivua) ja haastattelulitteraateista (28 sivua). Työn tilaajan seitsemän asiantuntijaa tarkisti käytännön soveltuvuuden, ja pilottitutkimuksessa käytettiin sähköistä arviointilomaketta. Kriteerit pohjautuivat yhteistyöorganisaation hyvän kuvan kriteereihin ja arviointiasteikko oli 2–4-portainen. Satunnaisotannalla arkistosta poimittujen röntgentutkimusten (n=50) laatua arvioi 25 röntgenhoitajaa (N=32) ja kaksi radiologia. Arvioijien kokemuksia kysyttiin lomakkeen lopussa.
Vahvaa näyttötietoa löytyi vähän ja käytännöt kliinisen kuvanlaadun itsearvioinnissa vaihtelivat. Itsearvioinnin perusteella keuhko- ja proteesipolvikuvien kliininen kuvanlaatu KHKS:ssa on hyvä, mutta vahvuuksien lisäksi esiin tuli kehitettäviä asioita, kuten sädekeilan rajaus keuhkojen tutkimuksessa ja kuvauskäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Arvioijat kokivat itsearvioinnin pääsääntöisesti positiivisena ja osaamista edistävänä sekä arviointilomakkeen selkeänä. Kehitettävinä asioina tuotiin kuitenkin esiin etenkin arviointikriteerit ja -asteikko.
Itsearvioinnin tuloksia voi hyödyntää KHKS:ssa natiiviröntgentutkimusten laadun kehittämisessä ja valmistautumisessa vuoden 2014 auditointiin. Kehitettyä käytäntöä voi käyttää KHKS:ssa säännöllisten itsearviointien lähtökohtana ja soveltaen ideapankkina työn tilaajaa laajemminkin. Itsearvioinnin käytännön standardeille on tarvetta tulosten vertailtavuuden edistämiseksi.