Laulettava käännös klassisen laulajan työvälineenä : Schubertin Winterreisen kääntäminen laulettavaksi tavoitteellisen harjoittelun menetelmänä

Abstract

Klassisen laulajan työ vaatii jatkuvasti vieraskielisten laulujen kääntämistä laulajan äidinkielelle, sillä laulujen tulkinta edellyttää tekstin ymmärtämistä. Yleisenä laulukäännöksen ihanteena on pidetty mahdollisimman tarkasti runon sisällön kohdekielelle siirtävää kokonaisuutta, jossa ei tartuta muotoseikkoihin. Opinnäytetyöni syventyy kuitenkin runojen laulettavaksi kääntämiseen. Työn ydinajatus on, että laulaja voisi tehostaa oppimisprosessiaan tuottamalla riimikäännöksiä itsenäisesti ja itseään varten. Lähestyn esittelemään työmetodia omakohtaisesti analysoimalla Franz Schubertin Winterreise-laulusarjasta tekemääni laulettavaa suomennosta. Olen laajentanut näkökulmaa aihee-seen haastattelemalla runokääntäjä Pauli Tapiota, laulumusiikinprofessoria tenori Seppo Ruohosta ja oopperoita laulettavaksi kääntänyttä tenori Jirimiko Orasta.

Menetelmän oppimista edistävä potentiaali perustuu laulettavaksi kääntämisen haasteellisuuteen, sillä ennen kuin laulun melodiaan ja runon tyylilajiin sopivan käännöksen fraasi fraasilta keksii, on usein käytävä läpi monia mahdollisia tapoja ilmaista alkukielinen ajatus. Riimikäännöstä pohtimalla voi hahmottaa laulettavan tekstin sisältöjä syvällisemmin ja vahvemmin omaan kokemusmaailmaan kytkeytyen. Kokemukseni perusteella se myös edistää musiikin rakenteiden jäsentämistä ja laulun sanojen ulkoa opettelua. Opinnäytetyöni kohderyhmänä ovat oopperalaulajat, klassisen laulun opis-kelijat ja laulupedagogit. Työmenetelmän hyödyt eivät ole laulajan äidinkielestä riippuvaisia. Siksi en otsikoi työtäni laulettava suomennos, vaan nimenomaan laulettava käännös klassisen laulajan työvälineenä.

The work of a classical music singer demands continual translation of foreign language songs, for the interpretation of the songs assumes understanding of the text. As a common ideal for the translation of the song, has to be considered, as exactly as possible, the contents of the poem, the totality of the language object in transferring the whole where the facts of the form do not matter. The showpiece of my study work concentrates, however, in the translation of the poems to be sung. The core idea of my work is that the singer could enhance his learning process by producing rhyme translations independently for his own purpose. I approach the use of rhyme as the tool for learning personally by analysing the singable translation of the Franz Schubert’s Winterreise – a series of songs done by myself. I have enlarged the vision to the topic by interviewing poetry translator Pauli Tapio, professor of song music, tenor Seppo Ruohonen and tenor Jirimiko Oranen, who has translated operas to be sung.

The potential of the method, which enhances learning, is based on the challenge of the translation to be sung before one realises the translation, phrase by phrase, which is suitable for the melody and the type of poem. One has to go through many possible means of expression to express the original thought in the language. While pondering on the translation of the rhyme, one can shape the contents of the text to be sung, deeper and stronger, connected to one’s own world of experience. Based on my experience it also enhances the organisation of the structuring of the music and learning of the words of the song by heart. The object group of my study work are opera singers, students of classical singing and singing pedagogs. The benefits of the work method are not dependent on the mother tongue of the singer. For that reason I do not give my work the title of translation into the Finnish language, but namely of a translation to be sung as a working tool by a classical music singer.