Kuolleen lapsen ja vanhempien kohtaaminen kätilön työssä : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on auttaa kätilöitä kohtaamaan työssään lapsensa menettäneitä perheitä. Työ tehtiin Hyvinkään sairaalalle, ja se on osa laajempaa Hyvä syntymä – hanketta. Kirjallisuuskatsauksen lopulliseen versioon valittiin kahdeksan tutkimusta, joiden pohjalta vastattiin tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksista tehtiin analyysitaulukot (ks. liitteet). Opinnäytetyössä selvitettiin millaisesta tuesta ja ensitiedosta vanhemmat kokevat hyötyvänsä eniten, silloin kun heidän lapsensa kuolee kohtuun, tai pian synnytyksen jälkeen. Tietoa etsittiin myös siitä, millaisia keinoja kätilöillä on jaksaa näissä tilanteissa. Vanhemmat kokevat hyötyvänsä eniten empaattisesta hoitajasta, joka on aidosti läsnä perheen kanssa.

Ensitietotilanteessa kätilön ja vanhempien välillä tulee vallita avoin dialogi, jotta vanhempien on mahdollista käsitellä tietoa ja surua. On parempi kertoa olevansa epävarma, kuin olla hiljaa. Hoitajan läsnäolo on tärkeää, ja vanhempia ei tulisi jättää yksin diagnoosin kuultuaan, jolleivät he sitä itse toivo. Jos hoitajat kokevat hoitotyön ahdistavaksi, voivat he ottaa etäisyyttä vanhempiin. Etäisyydenotto ilmenee esimerkiksi vanhempien välttelynä.

Opinnäytetyö pyrkii auttamaan kätilöitä ymmärtämään vanhempia esittelemällä uutta tutkimusnäyttöä äitien kokemuksista. Ymmärtämällä millaisesta hoitotyöstä äidit hyötyvät parhaiten, kätilöt voivat motivoitua hoitamaan perheitä mahdollisimman voimaannuttavasti. Valmiita toimintatapoja ja työmenetelmiä löydettiin melko vähän.

Tieto ja tuki antavat valmiuksia kohtaamaan ja hoitamaan surevaa perhettä. Kätilöitä motivoi työn palkitsevuus. Heidän on helpompi työskennellä tietäessään pyrkivänsä parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Sairaalaorganisaatio voi vaikuttaa kätilöiden mahdollisuuteen saada tukea surevaa perhettä hoitaessaan sekä sen jälkeen. Tutkimusten mukaan kollegiaalista tukea tulisi hyödyntää ja jatkuvia koulutuksia surusta, kuolemasta ja palliatiivisesta hoidosta tulisi järjestää. Omien reaktioiden tunnistaminen ja hyväksyminen auttavat jaksamaan työssä.

The goal of the thesis is to help midwives encounter families that have lost their child. The thesis was carried out for the hospital of Hyvinkää, and it is part of Hyvä Syntymä -project. Eight studies were selected for the final version of the literature summary and the research questions were answered on the basis of the studies. Analysis tables were constructed of the studies (see attachments). The thesis examines what kind of support and the primary information the parents feel that they benefit the most, when their child dies in the womb or shortly after birth. Information was also sought on how the midwives cope with such a burdensome job. The parents feel that they benefit the most from an empathetic nurse that is truly present with the family.

In the primary information situation there should be an open dialog between the midwife and the parent, in order for the parent to be able process the information and grief. It is better to let the parent know you are uncertain than to be quiet. The nurse’s presence is crucial, and the parents should not be left alone with the diagnosis, unless they themselves wish to be left alone. The nurses might distance themselves from the parents, for example by avoiding parents, if providing the care is distressing to them.

The aim of the thesis is to help midwives understand the parents by introducing new research evidence about the mothers’ experiences. By understanding what kind of care the mothers benefit the most from, the midwives can motivate themselves to empower the families as much as possible. Only a few prefabricated procedures and work methods were found.

The knowledge and support give the readiness to face and care for the mourning family. The gratification of the work motivates the midwives. It is easier for them to work knowing that they strive to provide the best care possible. The hospital organization can influence the midwives possibilities to get support whilst and after treating the mourning family. According to the studies collegial support should be utilized and continuous education on grief, death and palliative treatment should be organized.