Tanssijumppaa tavoitellen! : tapaustutkimus säären valgisoivan osteotomian fysioterapiasta

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus säären valgisoivan osteotomian (High Tibial Osteotomy, HTO) läpikäyvästä keski-ikäisestä naisesta. Tarkoituksena oli tuottaa kuvaus kuntoutujan kokemuksista ja toimintakyvyn muutoksista ennen ja jälkeen leikkauksen. Helsingin julkisen sektorin suorittamista HTO- operaatioista ei löytynyt tapauskertomuksia, eikä fysioterapian osuuteen kuntoutuspolussa löydy suoraa materiaalia kuntoutuksen vaiheista ja vaikuttavuudesta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa tukemaan fysioterapeuttien toimintaa ja operaation läpikäyvää kuntoutujaa. Kuntoutuksen runko luotiin kirjallisuuden sekä vastaavan kirurgin asiantuntijalausuntojen pohjalta. Fysioterapiamenetelminä käytettiin valtaosin terapeuttista harjoittelua aktiivisen päivittäisen elämän tukemiseksi, leikatun alaraajan kuormittamisen ja palautumisen optimointia sekä manuaalista käsittelyä arven hoitoon. Terapiakäynnit järjestettiin joustavalla aikataululla tarpeen mukaan. Käyntejä tuli vajaan vuoden ajalta 11, joista valtaosa keskittyi ensimmäisten viiden kuukauden ajalle. Kuntoutumisprosessi jaettiin kuuteen eri kauteen. Nämä kaudet sisältävät fysioterapian sisällön, kuntoutujan subjektiiviset kokemukset ja toimintakyvyn kuvauksen. Kausia verrattiin kuntoutuskaavion sisältöihin. Esille nousi asiakkaan tarve saada hyvin järjesteltyä tietoa, rohkaisua ja huomion kohdistamista oikeisiin asioihin sekä ennen leikkausta että välittömästi sen jälkeen. Tekonivelleikkauksien postoperatiivisesta fysioterapiasta on tutkimusten mukaan vain lyhytkestoista hyötyä. HTO- leikkauksessa fysioterapian vaikuttavuutta ei ole tutkittu. Kuntoutujan toimintakyvyn palauttaminen leikkausta edeltävälle tai paremmalle tasolle on kuitenkin mahdollista, jolloin kuntoutuksen tulisi olla tarpeeksi haastavaa asiakkaalle. Operaation aiheuttama kipu ja mahdollisesti opitut virheelliset liikemallit sekä ajatukset voivat hankaloittaa siirtymistä takaisin aktiiviseen elämäntyyliin.

In this bachelors thesis we took up to rehabilitate a middle-aged woman going through the process of High Tibial Osteotomy (HTO). The focus was to bring forth the subjective experiences and the changes in functional capabilities from preoperative physiotherapy session through operation to one year rehabilitation sessions and to follow up. The public sector in Helsinki does not have case studies from their HTO patients. Neither is there comprehensive material of the contents, periodic presentation or efficacy of physical therapy in HTO. In this paper we hope to shed light to the work of the professionals and to support the one rehabilitating. We built the frame for rehabilitation from literature and the head surgeon’s statements. Tools of physiotherapy mostly used were therapeutic exercises to support and advance return to active daily living, balancing the stress and recovery of the affected lower limb and manual treatment of the scar tissue. Therapy sessions were organized in a very dynamic schedule according to need. In total, there were 11 sessions, majority located in the sick-leave and following 4 months. Rehabilitation was divided to phases according to certain subjective experiences and functional capabilities present. These phases were compared to the frame of rehabilitation. A need to have a firm package of information, courage and learning to be aware of the right things both preoperatively and immediately postoperatively was established. Our flexible approach and the resources made this well available. In area of total knee arthroplasty there is research showing that physiotherapy has only short-term efficacy. There is no research on efficacy of long term physiotherapy in HTO, but research also shows that recovery to an athletic level is possible. In order to rehabilitate one from HTO operation to active lifestyle and sports, it requires acknowledged effort and work. The threshold to set goals higher and follow them may be harder to topple if unassessed pain and possibly learnt erroneous movement patterns are present. Selfassessment or assessment made by therapist is required to distinguish damaging and avoidable pain from inevitable and controlling sensations. These are an indication for physiotherapy. But how to integrate them to the system?