Euriborin ja noteeraajapankkien analysointi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten euriborkorot muodostuvat, mitä ongelmia koronmääritysprosessiin liittyy ja löytyykö euriboria noteeraavien pankkien noteerauksista mahdollisia viittauksia korkojen manipulointiin. Lisäksi pohditaan, olisiko jollain toisella keinolla mahdollista määrittää euriborkorkoa, ja jos tapa olisi toinen, miten se muuttaisi korkoa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisesti. Aineiston muokkaamisen jälkeen eri pankkien noteerauksia ja kahta eri euriborkorkoa vertailtiin kuvioilla, taulukoilla ja tunnusluvuilla. Tutkimuksen teoriaosuudessa keskityttiin Euroopan unioniin, keskuspankkijärjestelmään ja euriboriin. Euriborkorkojen muodostuminen on monelle tuntematon prosessi, joten sen selittäminen on tutkimuksen ymmärtämisen kannalta tärkeää. Lopullinen korko muodostuu pankkien noteerauksista, ja tutkimuksessa analysoitiin sen vuoksi niin pankkien noteerauksia kuin lopullisia euriborkorkoja. Aineistosta laskettiin korrelaatioita, keskihajontoja ja keskiarvoja. Regressioanalyysin avulla tutkittiin yksittäisten pankkien suhdetta euriborkorkoihin. Aineisto on peräisin European Banking Federationin euribor-ebf Internet-sivuilta ja se sisältää euriborkorot ja pankkien noteeraukset vuoden 2012 jokaiselta arkipäivältä. Tutkimus on rajattu tarkastelemaan kuutta eri noteeraajapankkia ja kahta euriborkorkoa. Tutkimuksessa ei saatu varmuutta, onko jokin tarkastelun pankeista yrittänyt manipuloida euriborkorkoja. Societe Generalen noteerauksista löytyi erikoinen poikkeus, mutta kirjoitustyön aikana ilmeni, että manipuloinnin todistaminen on erittäin hankalaa. Pankkien noteeraukset koroista ovat trendiltään samanlaisia, silti eroja pankkien väliltä löytyi. Toisten pankkien noteerausten muutokset selittävät euriborin muutoksista enemmän kuin toiset. Kolmen kuukauden euribor on kahdentoista kuukauden euriboria voimakkaammin laskeva, kun korot ovat laskussa yleisellä tasolla. Euriborien noteerausjärjestelmä on parempi kuin liborkoron vastaava, koska noteeraajapankkeja on selvästi enemmän. Silti se voisi olla parempi, jos noteeraukset perustuisivat pankkien todellisiin luotonantokorkoihin mielipiteiden sijaan.

The aim of this degree work was to clarify how Euribor rates are formed and which are the problems concerning interest rate fixing. Another aim was to explore whether if there are any references towards the possibility of manipulation. There is also a discussion about alternative interest rate fixing models in the thesis. The research was made quantitatively. After modifying the material the results were introduced by graphs and by different kind of calculations. The theoretical study consists of the European Union, the European Central Bank system and Euribor. The formation of Euribor rates is an unknown concept to many people and it is important to explain how it works. Final Euribor rate is formed from the quotations and therefore this degree work focused both on Euribor rates and the quotations of the bank. Correlations, standard deviations and averages were calculated from the material. The relationship of individual banks to Euribor was measured by regression analysis. The material is from the Euribor Internet pages of European Banking Federation and it consists of individual quotes from the Panel banks and the actual Euribor rates from the year 2012. The work has limited to two Euribor rates and six banks. No confirmation to Euribor manipulation was detected in this degree work. There was a strange exception in the quotes of Societe Generale but it cannot be determined as a manipulation attempt. The trend between bank quotes were quite similar but also differences were found. It was also found that the quotation changes of some banks explain more about Euribor rate changes than others. The three month Euribor drops faster than the twelve month Euribor when interest rates are generally dropping. The quoting system of Euribor is better compared to Libor quoting system because of the larger panel of banks. It could still be better if rates were based on actual borrowing costs rather than in opinions of banks.