Hetkessä : näkökulmia läsnäolosta näyttämöllä
Pohjanrinne, Marko (2013)
Pohjanrinne, Marko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319674
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin läsnäolon käsitettä näyttämöllä ohjaajan näkökulmasta. Työn tavoitteena oli selvittää kirjoittajan ohjaajuutta ja esitellä vaihtoehtoisia määritelmiä läsnäolon käsitteelle. Työssä pohdittiin, miten läsnäolevaan näyttelijäntyöhön voi ohjata. Lisäksi esiteltiin erilaisia harjoitteita ja toimintatapoja, joilla voidaan saada aikaan läsnäolevaa näyttelijäntyötä. Päämäärän saavuttamiseksi menetelmiä ja teorioita sovellettiin käytäntöön kirjoittajan työmaailmassa harrastajateatterikentällä.
Opinnäytetyössä vertailtiin useiden teatteriteoreetikkojen ja esittävän taiteen tekijöiden käsityksiä läsnäolosta. Läsnäolon käsitettä on pidetty ongelmallisena sen monitulkintaisuuden ja pitkän tutkimushistoriansa takia. Käsitettä pidetään silti yhä ajankohtaisena, ja se yhdistetään usein hahmoterapiasta kumpuavaan teatterinäkemykseen eli hahmometodiin. Teorioita sovellettiin käytäntöön suorituttamalla läsnäoloa kohottavia harjoitteita kolmessa eri harrastajateatteriryhmässä. Ryhmiä haastateltiin tehtävien jälkeen ja harjoitteiden palaute tallennettiin ja esiteltiin.
Läsnäolevan näyttelijäntyön ohjaamiseen löydettiin keinoja. Läsnäolo määriteltiin aitoudeksi, tunnistettavaksi tekemiseksi, kontaktiksi ja keskittymiseksi. Kirjoittaja sai lisää keinoja määritellä omaa toimintaansa teatteri-ilmaisun ohjaajana. Onnistuneilla ja positiivista palautetta saaneilla harjoituksilla todistettiin teorioiden toimivuus käytännössä.
Kirjoitusprosessi ja sen tulokset selvensivät kirjoittajalle hänen omia tavoitteitaan ohjaajana. Kirjoittaja koki, että työn tuloksilla olisi positiivista merkitystä hänen työelämälleen ja työnsä tuloksille. Harjoitusten, teoreetikkojen ja toimintatapojen esittelyllä uskottiin olevan merkitystä ja sovellettavuutta myös laajemmin teatterialan tekijöille.
Opinnäytetyössä vertailtiin useiden teatteriteoreetikkojen ja esittävän taiteen tekijöiden käsityksiä läsnäolosta. Läsnäolon käsitettä on pidetty ongelmallisena sen monitulkintaisuuden ja pitkän tutkimushistoriansa takia. Käsitettä pidetään silti yhä ajankohtaisena, ja se yhdistetään usein hahmoterapiasta kumpuavaan teatterinäkemykseen eli hahmometodiin. Teorioita sovellettiin käytäntöön suorituttamalla läsnäoloa kohottavia harjoitteita kolmessa eri harrastajateatteriryhmässä. Ryhmiä haastateltiin tehtävien jälkeen ja harjoitteiden palaute tallennettiin ja esiteltiin.
Läsnäolevan näyttelijäntyön ohjaamiseen löydettiin keinoja. Läsnäolo määriteltiin aitoudeksi, tunnistettavaksi tekemiseksi, kontaktiksi ja keskittymiseksi. Kirjoittaja sai lisää keinoja määritellä omaa toimintaansa teatteri-ilmaisun ohjaajana. Onnistuneilla ja positiivista palautetta saaneilla harjoituksilla todistettiin teorioiden toimivuus käytännössä.
Kirjoitusprosessi ja sen tulokset selvensivät kirjoittajalle hänen omia tavoitteitaan ohjaajana. Kirjoittaja koki, että työn tuloksilla olisi positiivista merkitystä hänen työelämälleen ja työnsä tuloksille. Harjoitusten, teoreetikkojen ja toimintatapojen esittelyllä uskottiin olevan merkitystä ja sovellettavuutta myös laajemmin teatterialan tekijöille.