Hengitä, kamera käy! : läsnäolo kameran edessä hahmometodin lähtökohdista

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee läsnäoloa kameran edessä hahmometodin lähtökohdista. Haluan löytää uudenlaisia tapoja auttaa esiintyjää kohti aidompaa olemista kameran edessä ja samalla havainnoida omaa läsnäoloani ohjaajana. Olen kiinnostunut hahmometodin mahdollisuuksista työkaluna työpaja- ja esiintymisvalmennusmielessä, mutta myös lähestymistapana tehtäessä kokonaista teosta, kuten elokuvaa.

Työni keskiössä on järjestämäni esiintymislaboratorio, jossa tutkin neljää koehenkilöä erikseen kameran edessä. Olen nostanut esille laboratorioissa tapahtuneita asioita ja ilmiöitä dokumentaarisella otteella ja reflektoinut niitä. Neljä tarkempaa tutkimuskysymystäni olivat: 1) kuinka hahmoterapian teoria näyttäytyy käytännön tekemisessä 2) tunnistanko koehenkilön defenssejä eli tapoja välttää läsnäoloa 3) miten artikuloimme tästä ja 4) miten ohjaajan rooli näyttäytyy laboratoriossa. Mikko Kouki, vapaamuotoisessa haastattelussaan vastaa minulle kysymyksiini läsnäolosta elokuvassa ammattinäyttelijän näkökulmasta.

Esittelen työssäni ensin hahmometodin sijoittumista taiteen kentässä ja avaan sen taustaa ja ydintermistöä, jonka jälkeen kerron laboratorioni tutkimusasetelmasta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Tämän jälkeen vuorossa on laboratoriotyöskentelyn purku ja tulokset sekä näyttelijä Mikko Koukin haastattelu. Lopuksi totean hahmometodin käyttökelpoisuuden läsnäolon tutkimisessa ja monipuolisena ohjaajan työkaluna.

The present Bachelor Thesis focuses on researching what happens to the performer in front of the camera. The author wants to find out new ways in helping the performer towards more authentic being when the camera starts rolling. Also the author takes the opportunity to monitor her own presence while directing the performer.

The Gestalt Therapy is used as a framework for the study. The core of the work consisted of a set up laboratory where four test performers from zero performing background experience to a professional stage actor were being studied. In the laboratory the research questions were: 1) How Gestalt Therapy theory appears in practise 2 ) How the author identifies the performers’ use of defences to avoid the presence 3) how do they articulate this together, and 4 ) how the director’s role appears to be in the Gestalt Method context.

The second goal was to reflect the use of Gestalt Method as a possible working method and director’s personal tool in the productions that aim to a coherent art work, such as films. For this actor Mikko Kouki was being interviewed. In his free form interview he shares his thoughts about actor’s presence in film making. The author compares these non-methodical thoughts to her own from the Gestalt Method perspective.

The laboratory gave versatile material for future workshops in training performing skills and also inspired the author to try the method in the future drama productions.