Kirjatelineen konservointi ja tutkimus
Tuominen, Anni (2013)
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520208
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Helsingin Vanhasta Kirkosta peräisin olevan kirjatelineen tekstiiliosien konservointi ja tutkimus. Kirjateline koostuu puisesta rungosta ja lasisesta tasosta, jonka alla on metallilangoin kirjailtu liina. Liinan keskellä on maalattu silmä, joka symboloi Jumalan kaikkinäkevää silmää.
Kirjatelineen tekstiiliosien erityiseksi konservointiongelmaksi muodostui tärkkelyspitoisten liimatahrojen poisto. Silkkikankaassa olleen vesiliukoisen viimeistyksen vuoksi tahranpoistomenetelmän tuli olla joku muu kuin veteen pohjautuva. Ennen varsinaista puhdistusta tutkittiin erilaisten vesi- ja liuotinpohjaisten geelien käyttöä yhdessä alfa-amylaasientsyymin kanssa. Lopullinen käsittely tehtiin 1-prosenttisella alfa-amylaasia sisältävällä Carbopol-geelillä, joka huuhdeltiin tekstiilistä isopropanol-vesiliuoksella (75:25).
Käsittely poisti liimatahrat, mutta huuhtelu aiheutti tekstiilin pohjakankaiden kutistumista ja maalatun pinnan krakeloitumista ja rakenteelisia vaurioita, jotka kuitenkin saatiin stabiloitua maalaustaiteen lehtori Tannar Ruubenin avulla. Konservointikäsittely palautti tekstiilin visuaalisen eheyden, mikä oli asetettu konservoinnin päätavoitteeksi. Myös konservointikäsittelyn eettisiä näkökohtia pohdittiin ennen ja jälkeen konservointitoimenpiteiden.
Työn toissijainen tavoite oli tutkia kirjatelineen alkuperää ja käyttöhistoriaa. Telineen käyttöhistoriaa selvitettiin seurakunnan niukkojen omien lähteiden sekä kuva-arkistomateriaalin perusteella. Samantyyppisistä esineistä etsittiin myös esimerkkejä Suomen kirkot -kirjasarjan irtaimistolistoista ja muusta kirjallisuudesta. Kirjatelineiden historiaa ei ole aiemmin tutkittu ja maininnat tutkitussa aineistossa niukkoja. Aineiston perusteella voitiin kuitenkin todeta, että kirjatelineitä on 1700- ja 1800- luvuilla ollut käytössä seurakunnissa paljon erilaisia eikä Vanhan kirkon teline erikoisuus sinänsä. Vanhan kirkon inventaariluettelossa telineen alkuperävuodeksi on merkitty 1826, mikä luultavasti pitää paikkansa, sillä tekstiilin kuviointi on tyypillinen uusklassismin ajalle.
Kirjatelineen tekstiiliosien erityiseksi konservointiongelmaksi muodostui tärkkelyspitoisten liimatahrojen poisto. Silkkikankaassa olleen vesiliukoisen viimeistyksen vuoksi tahranpoistomenetelmän tuli olla joku muu kuin veteen pohjautuva. Ennen varsinaista puhdistusta tutkittiin erilaisten vesi- ja liuotinpohjaisten geelien käyttöä yhdessä alfa-amylaasientsyymin kanssa. Lopullinen käsittely tehtiin 1-prosenttisella alfa-amylaasia sisältävällä Carbopol-geelillä, joka huuhdeltiin tekstiilistä isopropanol-vesiliuoksella (75:25).
Käsittely poisti liimatahrat, mutta huuhtelu aiheutti tekstiilin pohjakankaiden kutistumista ja maalatun pinnan krakeloitumista ja rakenteelisia vaurioita, jotka kuitenkin saatiin stabiloitua maalaustaiteen lehtori Tannar Ruubenin avulla. Konservointikäsittely palautti tekstiilin visuaalisen eheyden, mikä oli asetettu konservoinnin päätavoitteeksi. Myös konservointikäsittelyn eettisiä näkökohtia pohdittiin ennen ja jälkeen konservointitoimenpiteiden.
Työn toissijainen tavoite oli tutkia kirjatelineen alkuperää ja käyttöhistoriaa. Telineen käyttöhistoriaa selvitettiin seurakunnan niukkojen omien lähteiden sekä kuva-arkistomateriaalin perusteella. Samantyyppisistä esineistä etsittiin myös esimerkkejä Suomen kirkot -kirjasarjan irtaimistolistoista ja muusta kirjallisuudesta. Kirjatelineiden historiaa ei ole aiemmin tutkittu ja maininnat tutkitussa aineistossa niukkoja. Aineiston perusteella voitiin kuitenkin todeta, että kirjatelineitä on 1700- ja 1800- luvuilla ollut käytössä seurakunnissa paljon erilaisia eikä Vanhan kirkon teline erikoisuus sinänsä. Vanhan kirkon inventaariluettelossa telineen alkuperävuodeksi on merkitty 1826, mikä luultavasti pitää paikkansa, sillä tekstiilin kuviointi on tyypillinen uusklassismin ajalle.