Eka kerta : erään esikoisohjauksen anatomia

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee esityksen ohjaamisprosessia esikoisohjaajan näkökulmasta. Työn tavoitteena on tuoda julki ensimmäiseen ohjaamiskertaan liittyviä ajatuksia, auttaa kirjoittajaa ymmärtämään omia toimintatapojaan sekä antaa lukijalle vinkkejä oman ohjauksen suunnitteluun.

Kirjoittaja ohjasi keväällä 2013 8x7+9 – hetkiä elämästä -teoksen, joka oli prosessikeskeinen ja osin ryhmälähtöinen esitys. Tämän esityksen valmistamisprosessi on keskiössä tutkittaessa esikoisohjaukseen liittyviä ennakkokäsityksiä sekä pelkoja. Kirjoittaja avaa kyseiseen produktioon luomaansa harjoitusmenetelmää sekä käsittelee ohjaajan kohtaamia haasteita ja niistä selviytymistä omakohtaisten kokemusten pohjalta.

Opinnäytetyö etenee kronologisesti aina esityksen alkusuunnittelusta harjoituskauden kautta kohti itse esityksiä ja loppupurkua. Jokaisen luvun alussa tuodaan esiin kysymyksiä, jotka mietityttivät kirjoittajaa ennen kutakin prosessin vaihetta. Näihin kysymyksiin opinnäytetyö pyrkii tarjoamaan ainakin osittaisia vastauksia.

Kirjoittaja pohtii omaa työskentelyään ja ohjaamistapaansa kriittisesti ja tarkastelee ohjausta prosessina. Opinnäytetyön kautta hän haluaa tuoda näkyväksi myös teatteri-ilmaisun ohjaajan näkökulmaa esityksen ohjaamiseen. Loppupäätelmissä koostetaan kirjoittajan omia oppimiskokemuksia niin ohjaamisesta kuin elämästäkin sekä summataan ajatuksia esityksen tekemisestä ajattelun jäsentämisen keinona.

This thesis investigates the directorial process of a performance from the viewpoint of a debut director. The goals for this thesis include bringing forth thoughts regarding one's directorial debut, helping the writer understand her own ways of action and giving the reader tips on planning his/her own direction.

In the spring 2013, the writer directed 8x7+9 – hetkiä elämästä -performance which was a process centered and partly devised. The process of making this performance is pivotal when researching the preconceptions and fears regarding a directorial debut. The writer opens the training method created for this production, handles the challenges faced by the director and discusses how overcoming them is possible by using personal experiences as data.

This thesis proceeds chronologically from preplanning through the training season towards the show and closing the process. There are questions at the beginning of each section which were on the writer's mind before entering those phases of the process. This thesis aims to provide at least partial answers to those questions.

The writer reflects on her own work and way of directing in a critical manner and views the direction as a process. Through her thesis, she also wants to make visible the view of a drama instructor on directing a performance. The concluding section includes the writer's own learning experiences not only about directing but also about life itself and it sums up thoughts on the performance as a way of structuring thinking.