Haptiisien käyttäminen natiiviröntgentutkimuksessa
Hottinen, Maisa (2013)
Hottinen, Maisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520328
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520328
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä ohjeistus haptiisien käytöstä natiiviröntgentutkimuksessa röntgenhoitajalle. Ohjeistuksen kautta oli tarkoitus lisätä röntgenhoitajien ymmärrystä kuurosokean ja kuulonäkövammaisen henkilön erityistarpeista natiiviröntgentutkimuksessa ja siitä miten huomioida aistivammojen merkityksen kommunikointiin ja ohjaamiseen. Opinnäytetyön aiheesta kirjoitettiin myös artikkeli. Opinnäytetyön aihe tuli Kuurosokeat ry:n kommunikaatiopäälliköltä.
Kuurosokea on henkilö, jolla on sekä kuulo- että näkövamma. Nämä aistivammat vaikuttavat erityisesti kuurosokean liikkumiseen ja tiedon saantiin. Kuurosokeiden ryhmä on marginaalinen. Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä väestön ikääntyessä tulee kuurosokeiden määrä lisääntymään. Kuurosokea saattaa itse kommunikoida puheella, mutta ei voi välttämättä ottaa tietoa vastaan näkö- ja/tai kuuloaistin kautta. Natiivikuvaushuone on usein hämärä, jolloin näköaistin käyttäminen ympäristön havainnointiin ja kommunikointiin on vielä hankalampaa. Tällöin kommunikoinnin tukena voidaan käyttää kosketusta ja viestittää asioita haptiisien eli kehoviestien avulla. Myös huonokuntoisten potilaiden kanssa kontaktin saamiseen voidaan käyttää kosketusta.
Kosketus aistitaan tuntoaistin kautta ja se on olennaista kasvulle, kehitykselle ja hoitotyölle. Kosketuksella saatu informaatio ei ole riippuvainen ympäristön melusta tai valoisuudesta. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen vyöhyke, ja on yksilöllistä kuinka kokee vieraan ihmisen lähelle tulemisen ja kosketuksen. Hoitajalla on ammattinsa puolesta erityinen lupa koskettaa. Neutraaleina kosketusalueina pidetään muun muassa käsiä, olkapäitä ja yläselkää. Näillä neutraaleilla alueilla tapahtuu myös kuurosokeiden kosketukseen perustuvat haptiisit.
Potilasturvallisuuden ja natiiviröntgentutkimuksen laadun kannalta on tärkeää oikeanlainen ohjeistus ja asettelu. Myös kuurosokea ansaitsee saada hyvää hoitoa kommunikaatiotavastaan huolimatta.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa perehdyttiin alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin liittyen kuurosokeuteen ja kommunikointiin. Projektin tuloksena luotiin ohjeistus, perustuen teoreettiseen osuuteen ja sen soveltamiseen apuna käyttäen tekijän työkokemusta viittomakielen ohjaajana.
Kuurosokea on henkilö, jolla on sekä kuulo- että näkövamma. Nämä aistivammat vaikuttavat erityisesti kuurosokean liikkumiseen ja tiedon saantiin. Kuurosokeiden ryhmä on marginaalinen. Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä väestön ikääntyessä tulee kuurosokeiden määrä lisääntymään. Kuurosokea saattaa itse kommunikoida puheella, mutta ei voi välttämättä ottaa tietoa vastaan näkö- ja/tai kuuloaistin kautta. Natiivikuvaushuone on usein hämärä, jolloin näköaistin käyttäminen ympäristön havainnointiin ja kommunikointiin on vielä hankalampaa. Tällöin kommunikoinnin tukena voidaan käyttää kosketusta ja viestittää asioita haptiisien eli kehoviestien avulla. Myös huonokuntoisten potilaiden kanssa kontaktin saamiseen voidaan käyttää kosketusta.
Kosketus aistitaan tuntoaistin kautta ja se on olennaista kasvulle, kehitykselle ja hoitotyölle. Kosketuksella saatu informaatio ei ole riippuvainen ympäristön melusta tai valoisuudesta. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen vyöhyke, ja on yksilöllistä kuinka kokee vieraan ihmisen lähelle tulemisen ja kosketuksen. Hoitajalla on ammattinsa puolesta erityinen lupa koskettaa. Neutraaleina kosketusalueina pidetään muun muassa käsiä, olkapäitä ja yläselkää. Näillä neutraaleilla alueilla tapahtuu myös kuurosokeiden kosketukseen perustuvat haptiisit.
Potilasturvallisuuden ja natiiviröntgentutkimuksen laadun kannalta on tärkeää oikeanlainen ohjeistus ja asettelu. Myös kuurosokea ansaitsee saada hyvää hoitoa kommunikaatiotavastaan huolimatta.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa perehdyttiin alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin liittyen kuurosokeuteen ja kommunikointiin. Projektin tuloksena luotiin ohjeistus, perustuen teoreettiseen osuuteen ja sen soveltamiseen apuna käyttäen tekijän työkokemusta viittomakielen ohjaajana.