"Meidät on koulutettu ja jätetty." : Oulun kaupungin vapaaehtoisten lastensuojelun tukihenkilöiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta

Abstract

Halusin opinnäytetyölläni selvittää, millaisia merkityksiä vapaaehtoiset lastensuojelun tukihenkilöt antavat toiminnasta kokemalleen ja kaipaamalleen sosiaalisen tuen eri muodoille. Opinnäytetyöni ei ole tilaustyö, vaan kiinnostus sen tekemiseen on lähtenyt omasta kokemuksestani vapaaehtoistyössä Oulun kaupungin lastensuojelun tukihenkilönä.

Lastensuojelun tukihenkilötoiminta on suunnitelmallista ja tavoitteellista vapaaehtoistyötä, mikä täydentää lastensuojelussa toimivien ammattilaisten työtä. Lastensuojelun tukihenkilötoiminta on lakisääteistä kunnan sosiaalitoimen organisoimaa avohuollon toimintaa, jossa lapsi tai nuori saa tukea vapaaehtoiselta aikuiselta tukihenkilöltä.

Opinnäytetyön teoriaosassa määrittelen sosiaalista tukea yleisesti sekä vapaaehtoistyössä toimivien näkökulmasta. Lisäksi teoriassa kuvaan lastensuojelun tukihenkilötoimintaan kuuluvia keskeisiä asiasisältöjä tukihenkilön ja taustaorganisaation roolit huomioiden.

Opinnäytetyöni aineisto syntyi haastattelemalla kolmea Oulun kaupungin vapaaehtoista lastensuojelun tukihenkilöä. Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineiston analyysissä käytin aineistolähtöistä sisällön analyysiä.

Lastensuojelun tukihenkilöiden saama sosiaalinen tuki vaihteli haastattelemieni lastensuojelun tukihenkilöiden välillä. Yksi tukihenkilöistä koki saavansa toiminnassaan emotionaalista- ja tietotukea, minkä lähteenä toimi yksilöllisellä tuen tasolla tuettavan sosiaalityöntekijä. Kahdella tukihenkilöistä yhteistyö tuettavan sosiaalityöntekijän kanssa ei tarjonnut sosiaalista tukea missään muodossa. Jokainen lastensuojelun tukihenkilöistä koki jäävänsä vaille yhteisöllistä emotionaalista ja tiedollista tukea. Kaikki tukihenkilöt kaipasivat jatkokoulutuksia, vertaistapaamisia ja virkistystoimintaa, jotka tarjoaisivat mahdollisuuden muun muassa muiden tukihenkilöiden tapaamiseen ja kokemusten jakamiseen, sekä uusien näkökulmien saamiseen omaan toimintaansa. Toiminnasta saatu aineellinen tuki koettiin riittämättömäksi.

Kaikki haastatellut tukihenkilöt kokivat tekevänsä tärkeää vapaaehtoistyötä. Huolimatta taustaorganisaation tarjoaman sosiaalisen tuen epäkohdista, he olivat valmiita toimimaan tuettavalleen tukihenkilönä niin kauan kuin heitä tarvitaan.

The objective of my thesis was to investigate how much weight child welfare services’ voluntary support persons place on the social support they experience or need during volunteering. This is not a commissioned study; my interest in the topic arose from personal experience as a voluntary support person.

Child welfare support person activities are planned and goal-oriented voluntary work. Organised by municipal social services, they form part of statutory non-institutional child welfare services for providing a child/young person with support from an adult.

In the theory section, I have defined the concept of social support in general and from the viewpoint of volunteers. The roles of support persons and the host organisation have been taken into account in the description of the key contents of volunteering as a support person for child welfare services.

The research data was gathered by interviewing three voluntary support persons of the City of Oulu child welfare services. The research approach is qualitative, and the data was analysed using the principles of data-driven content analysis.

The interviewed support persons had different experiences of social support. One of the interviewees had been provided with emotional and informational support at individual level by the social worker of the service user, while the other two had not gained any social support through their cooperation with the service user’s social worker. All three interviewees felt they lacked emotional and informational community support. They expressed a need for further training and more peer group meetings and recreational activities, which provide an opportunity to meet and share experiences with other support persons and gain new insights. In the support persons’ opinion, monetary compensation for their efforts was insufficient.

All three support persons interviewed for this thesis felt they were doing important volunteer work. Despite the host organisation’s shortcomings in the provision of social support, the interviewees were prepared to continue in their role for as long as the service user would need them.