"Se on niin ko se on!" : Kaksikielisen muistisairaan elämää Haaparannalla
Verronen, Pirkko (2013)
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121521245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121521245
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus:
Opinnäytetyö käsittelee Haaparannalla Ruotsissa sijaitsevan Lundenin hoitokodin kaksikielisten muistisairaiden kommunikointimahdollisuuksia. Tutkimuksen kohteena ovat haasteet, joita kaksikielisyyden menettäminen, äidinkielen paluu ainoaksi käyttökieleksi ja lopulta puheen kokonaisvaltainen katoaminen, asettaa hoitohenkilökunnalle. Opinnäytetyössä tarkastellaan, olisiko jokaisen vanhuksen henkilökohtainen ”kommunikointikansio” mahdollinen toteuttaa vanhusten henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Teoreettinen kehys:
Teoreettisessa osassa perehdytään kaksikielisten vanhusten hoitotyön vaatimuksiin, vanhustyöhön liittyvään kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja lainsäädäntöön. Olen kerännyt tietoa muiden maiden kielivähemmistöihin kuuluvista muistisairaista ja heidän kohtelustaan Internetissä julkaistuista tutkimuksista, hankkeista ja artikkeleista. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään Ruotsin laaturekisterijärjestelmää ja sen etuja.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tiedonhankintamenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelujoukko käsittää neljä hoitohenkilökunnan jäsentä. Kerätyn tutkimusaineiston analysoin aineistolähtöisen sisältöanalyysin avulla, jossa analysoin taulukon avulla kokonaisuutta.
Keskeiset tutkimustulokset ja johtopäätökset:
Tutkimuskohteen hoitohenkilökunnalla on hyviä, kokemusperäisiä kommunikointimenetelmiä. Dokumentoitua tietoa asukkaiden kommunikoinnista toisten henkilöiden kanssa löytyy. Kommunikointimenetelmiin perehtyminen vaatii henkilökunnalta aktiivisuutta. Hoitohenkilökunta saa jatkuvaa koulutusta dementian hoitoon erikoistuneelta henkilöltä erilaisista menetelmistä ja tavoista muistisairaan vanhuksen arjen selviytymisen parantamisesta.
Opinnäytetyö käsittelee Haaparannalla Ruotsissa sijaitsevan Lundenin hoitokodin kaksikielisten muistisairaiden kommunikointimahdollisuuksia. Tutkimuksen kohteena ovat haasteet, joita kaksikielisyyden menettäminen, äidinkielen paluu ainoaksi käyttökieleksi ja lopulta puheen kokonaisvaltainen katoaminen, asettaa hoitohenkilökunnalle. Opinnäytetyössä tarkastellaan, olisiko jokaisen vanhuksen henkilökohtainen ”kommunikointikansio” mahdollinen toteuttaa vanhusten henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Teoreettinen kehys:
Teoreettisessa osassa perehdytään kaksikielisten vanhusten hoitotyön vaatimuksiin, vanhustyöhön liittyvään kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja lainsäädäntöön. Olen kerännyt tietoa muiden maiden kielivähemmistöihin kuuluvista muistisairaista ja heidän kohtelustaan Internetissä julkaistuista tutkimuksista, hankkeista ja artikkeleista. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään Ruotsin laaturekisterijärjestelmää ja sen etuja.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tiedonhankintamenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelujoukko käsittää neljä hoitohenkilökunnan jäsentä. Kerätyn tutkimusaineiston analysoin aineistolähtöisen sisältöanalyysin avulla, jossa analysoin taulukon avulla kokonaisuutta.
Keskeiset tutkimustulokset ja johtopäätökset:
Tutkimuskohteen hoitohenkilökunnalla on hyviä, kokemusperäisiä kommunikointimenetelmiä. Dokumentoitua tietoa asukkaiden kommunikoinnista toisten henkilöiden kanssa löytyy. Kommunikointimenetelmiin perehtyminen vaatii henkilökunnalta aktiivisuutta. Hoitohenkilökunta saa jatkuvaa koulutusta dementian hoitoon erikoistuneelta henkilöltä erilaisista menetelmistä ja tavoista muistisairaan vanhuksen arjen selviytymisen parantamisesta.