Improlaulua ikäihmisille : ammattimuusikkona osallistavassa musiikkitoiminnassa

Abstract

Musiikki on tutkimusten mukaan hyväksi terveydelle. Kulttuuri- ja hyvinvointialojen rajapinnalle kehitetään Suomessa innokkaasti uudenlaista yhteistyötä. Mitä annettavaa muusikolla on hyvinvointialalle? Entä mitä annettavaa hyvinvointialalla voi olla muusikolle?

Esimerkkitapauksena monialaisesta yhteistyöstä käytän Musiikki elämään -hankkeessa toteutettua työpajakokonaisuutta, jossa ikäihmisille tarjottiin improlauluun pohjautuvaa osallistavaa musiikkitoimintaa. Olin itse mukana ohjaamassa toimintatuokioita.

Opinnäytetyöni on narratiivinen projektikuvaus. Se on monimuototyö, johon kuuluu keväällä 2013 toteutettu käytännön osuus ja kirjallinen osuus. Lähestyn aihetta ajankohtaisuuden kautta sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla.

Improlaulu soveltuu osallistavaksi menetelmäksi hyvin. Ryhmäläiset pääsevät osallistumaan kaikkeen toimintaan ja vaikuttamaan siihen suoraan. Ohjaajalle improlaulu on melko vaativaa ja samalla erittäin palkitsevaa. Muusikko-ohjaaja tarvitsee työkalupakkiinsa musiikkitaitojen lisäksi osaamista mm. ryhmäpedagogian, ilmaisun ja vuorovaikutustaidon alueilta. Lisäksi tarvitaan opastusta vanhusten kanssa toimimiseen.

Hyvinvointialalta voi avautua muusikolle työllistymismahdollisuuksia ja uutta perspektiiviä omaan työhön, mutta monialainen yhteistyö ja työnkuvien laajeneminen tuo mukanaan myös haasteita. Työssäni avaan Suomen tämänhetkistä tilannetta ja pohdin ratkaisuja keskeisimpiin rakenteellisiin ongelmiin.

Lopuksi kehittelen improlaulumenetelmää eteenpäin ja pohdin tulevaisuuttani työelämässä.

According to research, music has positive impacts on our health. In Finland, a new kind of co-operation is building up between the social services and the creative field. The question is, if a professional musician can have something to offer to this co-operation, and vice versa, if they can benefit from it.

As a sample case I use one subproject of the nation-wide development project “Music for Life”. The goal was to activate elderly people through a series of participatory music workshops. The main substance of the workshops was improvised song. I was part of the conducting team guided by professionals.

My thesis consists of the operational project itself and its written narrative representation. For the theoretical framework I retrieved information from reports, strategies, papers, statistics, professional and academic publications and websites. I followed discourses in seminars and newspapers and talked to people I know and listened to their ideas.

Improvised song is an extremely participatory method. People in the group are free to join the action by their own will and abilities. No special skills or previous experience is required. The actions and words of the participants have an immediate effect on the action itself. For a musician, conducting an improvised song workshop is rather challenging. The musician-conductor needs additional skills from the areas of group pedagogy, interaction and articulacy. They also need understanding of the basic concepts and techniques of theatre improvisation. They might also need guidance for working with elderly people.

The alliance of music and social services can open up new professional perspectives for musicians. Multiprofessional cooperation – new lines of work being drawn outside the conventional job descriptions – challenges the status quo. A functional co-operation of two traditionally very different professional fields means developing new societal structures. In my thesis I take a look at the structural challenges in Finland and consider possible solutions for the most evident issues.

I end my thesis by outlining developmental ideas on the participatory method of improvised song and by verbalizing some thoughts on how being involved in this project has affected my professional prospects.