Kouluterveydenhoitajien kokemuksia nuorten tuentarpeesta ja keinoista tukea nuoria

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kouluterveydenhoitajien kokemuksia nuorten tuentarpeesta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja kouluterveydenhoitajien keinoja tukea nuoria haasteissaan. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä nuorten tuentarpeesta, kouluterveydenhoitajien keinoista tukea nuoria ja parantaa ammattilaisten valmiuksia kohdata nuoret huolineen. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineistokeruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastateltavina olivat viisi (n=5) kouluterveydenhoitajaa Kuopion alueella. Aineisto analysoitiin sisällön analyysia käyttäen.

Nuorten tuentarpeet jakautuivat kolmeen pääryhmään: fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tuentarpeisiin. Fyysisiä tuentarpeita olivat somaattiset oireet, fyysinen terveys ja terveystottumukset, kuten riittämätön yöuni ja huonot ruokailutottumukset. Psyykkisiä tuentarpeita olivat mieliala, epävarmuuteen liittyvät kysymykset, tarve tulla kuulluksi, psykosomaattiset oireet, kodin puutteellinen tuki nuorten arjessa sekä elämänhallinnan haasteet. Sosiaalisen tuentarpeita olivat kotihuolet, vanhemmuuden puuttuminen, kaverisuhteet, seurusteluun liittyvät asiat ja koulukiusaaminen.

Kouluterveydenhoitajat toivat esille, että keinot tukea nuoria olivat terveyttä edistävä vuorovaikutus, voimavaroja vahvistava työote ja asiantuntijuuden hyödyntäminen. Terveyttä edistävään vuorovaikutukseen kuuluivat oma persoona ja käyttäytyminen, terveyskeskustelu, varhainen puuttuminen ja yhteistyö nuoren lähipiirin kanssa. Voimavaroja vahvistavaan työotteeseen kuuluivat nuoren voimavarojen ja vanhemmuuden tukeminen. Asiantuntijuuden hyödyntämiseen kuuluivat oman työn kehittäminen ja moniammatillinen yhteistyö.

Tutkimustulosten perusteella nuorten tuentarpeet näyttäytyivät laaja-alaisina ja fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli olivat yhteydessä toisiinsa. Nuoren hyvinvoinnin kannalta tärkeää oli perheen antama tuki. Kouluterveydenhoitajat kokivat mielenterveyden tukemisen ja välittömän tuen tarjoamisen haasteellisimpina. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa. Jatkotutkimuksissa aiheen laajempi tarkastelu sekä nuorten näkökulma voisivat syventää ja tarkentaa jo saatuja tuloksia.