Tuotantoeläinlääkäreiden työhyvinvointi ja työolosuhteet Pohjois-Savossa
Rytkönen, Sirpa (2013)
Rytkönen, Sirpa
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921950
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Pohjois-Savo on vahvaa maidontuotantoaluetta. Maatalouden rakennekehityksen seurauksena monien maatalouden parissa työskentelevien ammattiryhmien työnkuva laajenee. Tuotantoeläinlääkärit ovat jatkuvassa muutosten ja velvoitteiden virrassa. Perinteisesti kunnaneläinlääkäri on hoitanut toimialueellaan praktikon, hygieenikon ja eläinsuojeluvalvojan virkaa. Tuotantoyksiköiden suureneminen on laajentanut heidän toimenkuvaansa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaan. Suurten yksikkökokojen myötä myös tautiriski on huomattavasti kohonnut, ja vaatii omat käytäntönsä.
Tuotantoeläinlääkäri on yleensä kunnan tai kuntayhtymän virassa. Haja-asutusalueella hän hoitaa suureläinpraktiikan, johon kuuluu naudat, hevoset ja muut tuotantoeläimet, sekä pieneläinpraktiikan, johon kuuluu harraste-eläimet. Hänellä on viranhaltijana päivystysvelvoite, joka tekee työstä sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti raskaan. Useimmat tuotantoeläinlääkärit ovat nykyaikana naisia, Pohjois-Savon alueella 87 % tuotantopuolen praktikoista. Kuormittavan ammatin lisäksi hänellä on normaalit perhekuviot.
Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Savonian ammattikorkeakoulun hallinnoima Eläinterveydentekijät-hanke, ELTE. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka tuotantoeläinlääkärit kokevat työnsä ja työolosuhteiden vaikutuksen työhyvinvointiin. Tutkimus tehtiin teemahaastatteluna kuudelletoista praktikolle heidän toimipisteissään. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Toivon, että opinnäytetyöni antaa työkaluja praktikoille, praktikoiden esimiehille, sekä heidän sidosryhmilleen eläinlääkintähuollon kehittämistyössä.
Maidontuotantotilojen kasvun ja sijainnin harvenemisen takia on paineita muuttaa toimintatapoja, jotta potilasmatkat ja päivystysalueet pysyisivät kohtuullisina. Vahvasti kollegiaalisella ammattiryhmällä on halua järkiperäistää omaa työtään, ja tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen työn rationalisoimiseksi. Yleistyneet yhteisvastaanotot ovat siirtäneet työyhteisön konkreettisesti osaksi praktikoiden normaalia työpäivää puhelinkontaktien sijasta. Praktikoiden toiveena on päivystyskäytännön uudistaminen pikaisesti inhimillisen työnkuvan saavuttamiseksi. Praktikot kokevat esimiestyön tason vaikuttavan voimakkaasti työhyvinvointiinsa, mutta tukea ei ole helposti saatavilla. Palkkaus on naisvaltaiselle alalle tyypillisesti jäljessä, eikä vapaapäiviä voi pitää reunaehtojen vuoksi. Lakisääteinen työterveyshuolto ei tavoita fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavan
ammatin tekijöitä.
Pohjois-Savo on vahvaa maidontuotantoaluetta. Maatalouden rakennekehityksen seurauksena monien maatalouden parissa työskentelevien ammattiryhmien työnkuva laajenee. Tuotantoeläinlääkärit ovat jatkuvassa muutosten ja velvoitteiden virrassa. Perinteisesti kunnaneläinlääkäri on hoitanut toimialueellaan praktikon, hygieenikon ja eläinsuojeluvalvojan virkaa. Tuotantoyksiköiden suureneminen on laajentanut heidän toimenkuvaansa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaan. Suurten yksikkökokojen myötä myös tautiriski on huomattavasti kohonnut, ja vaatii omat käytäntönsä.
Tuotantoeläinlääkäri on yleensä kunnan tai kuntayhtymän virassa. Haja-asutusalueella hän hoitaa suureläinpraktiikan, johon kuuluu naudat, hevoset ja muut tuotantoeläimet, sekä pieneläinpraktiikan, johon kuuluu harraste-eläimet. Hänellä on viranhaltijana päivystysvelvoite, joka tekee työstä sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti raskaan. Useimmat tuotantoeläinlääkärit ovat nykyaikana naisia, Pohjois-Savon alueella 87 % tuotantopuolen praktikoista. Kuormittavan ammatin lisäksi hänellä on normaalit perhekuviot.
Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Savonian ammattikorkeakoulun hallinnoima Eläinterveydentekijät-hanke, ELTE. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka tuotantoeläinlääkärit kokevat työnsä ja työolosuhteiden vaikutuksen työhyvinvointiin. Tutkimus tehtiin teemahaastatteluna kuudelletoista praktikolle heidän toimipisteissään. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Toivon, että opinnäytetyöni antaa työkaluja praktikoille, praktikoiden esimiehille, sekä heidän sidosryhmilleen eläinlääkintähuollon kehittämistyössä.
Maidontuotantotilojen kasvun ja sijainnin harvenemisen takia on paineita muuttaa toimintatapoja, jotta potilasmatkat ja päivystysalueet pysyisivät kohtuullisina. Vahvasti kollegiaalisella ammattiryhmällä on halua järkiperäistää omaa työtään, ja tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen työn rationalisoimiseksi. Yleistyneet yhteisvastaanotot ovat siirtäneet työyhteisön konkreettisesti osaksi praktikoiden normaalia työpäivää puhelinkontaktien sijasta. Praktikoiden toiveena on päivystyskäytännön uudistaminen pikaisesti inhimillisen työnkuvan saavuttamiseksi. Praktikot kokevat esimiestyön tason vaikuttavan voimakkaasti työhyvinvointiinsa, mutta tukea ei ole helposti saatavilla. Palkkaus on naisvaltaiselle alalle tyypillisesti jäljessä, eikä vapaapäiviä voi pitää reunaehtojen vuoksi. Lakisääteinen työterveyshuolto ei tavoita fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavan
ammatin tekijöitä.