Taidetoiminnan tuotanto mielenterveystyössä. : tapaus Kipinä -taidetyöpajat

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on löytää niitä hyviä käytäntöjä, joiden avulla mielenterveyskuntoutujille suunnattua taidetyöpajoja voitaisiin jatkossa paremmin tuottaa.

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus mielenterveyskuntoutujille suunnattujen taidetyöpajojen tuotannon kehittämisen tueksi. Opinnäytetyön keskiössä on keväällä 2013 osana Angstiparaati –projektia järjestetyt Kipinä –taidetyöpajakokeilut. Työpajat suunniteltiin ja toteutettiin monialaisissa työryhmissä, joissa sosiaalialan ja kulttuurialan toimijat kohtasivat. Tarkastelun kohteena on työpajojen tuotanto ajoituksen, puitteiden, osallistumisen tapojen sekä alojen välisen yhteistyön osalta. Työpajakokeiluihin osallistuneiden ohjaajien palautekeskustelu muodostaa tapaustutkimuksen tutkimusaineiston.

Työn tuloksista voidaan havaita, että taidetoiminnan mahdollistamiseksi sosiaalialalla tarvitaan syvää kohderyhmän tuntemusta. Sosiaalialan ja kulttuurialan toimijoilla koettiin olevan toisiaan täydentäviä vahvuuksia tässä prosessissa. Selvityksestä nousi esiin, että taide-toiminnasta haluttaisiin niin tekijöiden kuin työpajoihin osallistuvienkin puolesta yksittäisten työpajojen sijaan pitkäkestoista toimintaa. Tärkeä rooli näiden kahden alan rajapinnalla tapahtuvan toiminnan mahdollistamisessa on tuottajalla, jonka osaamista tarvitaan alojen kohtaamisen helpottamiseksi.

The aim of this thesis is to discover good practices, through which art workshops for mental health rehabilitees could be better produced in the future.

This thesis is a case study aiming to support the development of producing art workshops for mental health rehabilitees. At the core of my thesis are the Sparkle-art workshop experiments carried out in the Spring 2013, which took place as part of the project called Angst Parade. The workshops were planned and executed in multi-disciplinary working groups, in which agents from the fields of social services and culture met. The object of examination is the production of workshops with respect to timing, resources, ways to participate and inter-disciplinary collaboration.

It could be perceived from the results of the work that in order to enable art activities within the field of social services, a profound understanding of the needs of the target group is needed. Strengths of the agents from the fields of social services and the culture were experienced to compliment each other in this process. The study revealed that both the facilitators and the participants wanted art activities to be arranged on a long-term basis instead of individual workshops. An important role to enable activities taking place at the barrier level of these two disciplines lies within a culture producer, whose know-how is needed in order to enable better encounters between disciplines.