Äidin masennuksen heijastuminen perheen lapsiin

Abstract

Masennukseen sairastumisen riski on tutkitusti suurempi masentuneiden vanhempien lapsilla. Usein vanhemmat eivät puhu lapsilleen äidin masennuksesta, sillä he pelkäävät sen vahingoittavan lasta. Äidin muuttunut käyttäytyminen heijastuu lapsen ja äidin välisessä vuorovaikutus-suhteessa. Lapsi tuntee usein syyllisyyttä ja häpeää äitinsä sairautta kohtaan, joka voi vähentyä, jos hänelle kerrotaan tilanteesta hänen kehityksensä sallimin puuttein. Opinnäytetyön teoriatieto koostuu masennuksen teoriasta ja masennuksen hoidosta. Teoriaosuudessa on kerrottu myös aiemmin tutkitusta tiedosta äidin masennuksen heijastumisesta perheen lapsiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli teemahaastattelun avulla kuvata äidin masennuksen lapsuudessaan kokeneiden henkilöiden näkemyksiä elämästään ja saamastaan tuesta. Haastatteluissa oli kaksi pääteemakysymystä, joiden avulla selvitettiin, miten lapsuuden aikainen äidin masennus on heijastunut lapsen elämään sekä millaiset hoitotyön keinot auttavat lasta, jonka äiti on ollut masentunut. Aineiston analysointi tapahtui induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Keskeiset tutkimustulokset kertovat äidin masennuksen heijastumisen lapsen elämään laaja-alaisesti. Haastateltavat kertoivat äidin masennuksen vaikuttaneen heidän sosiaalisiin suhteisiin, omaan terveyteen, sekä perheen sisäisiin toiminta- ja roolimalleihin. Äidin masennuksella on kauaskantoiset seuraukset lapsen kehityksen ja elämän kannalta. Jokainen haastateltava olisi toivonut varhaista puuttumista koko perheen tilanteeseen. Hoitohenkilökunta olisi voinut tiedottaa paremmin koko perheelle mahdolliset yhteiskunnan tarjoaman avun, kuten vertaistukiryhmät ja mahdolliset terapiamuodot. Äidin masennus voi heijastua lapsen elämään sosiaalisesti, psyykkisesti sekä fyysisesti ja heijastua tätä kautta lapsen normaaliin kehitykseen. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää hyväksi psykiatrisessa hoitotyössä, erityisesti hoidettaessa masentuneita äitejä.

The risk of developing depression is proven to be high among the children whose parents either are depressed or have been depressed. Parents do not often talk to their child about maternal depression since they fear that it may harm the child. Changed behavior of the mother reflects in the interaction between children and their mothers. Children often feel guilt and shame because of the illness of their mother. However it may be reduced if children are told or explained the situation. My study consists of the theory of depression and the treatment of depression. There is evidence based information on how maternal depression reflects on children. Purpose of my study was to survey lives and received support of the persons whose mothers were depressed. Survey was made interviewing people. There were two questions in the interviews, which helped to clarify how maternal depression during childhood has reflected in the child's life and how to help a child whose mother had been depressed. The analysis took place using the methods of inductive content analysis. The main results of my study indicated that maternal depression was reflected on children extensively. According to the interviewees, their mothers’ depression affected social relationships, health as well as internal policies and role models in families. Maternal depression had far-reaching consequences in the terms of the development and life of children. Each interviewee would have liked an early intervention for the situation of families. Clinicians should have provided more information on any support available in communities, such as peer support groups and potential therapies. Maternal depression may be reflected on the life of children socially, mentally and physically, and thus, it may reflect on the normal development of children. Results of my study may be used in psychiatric nursing, especially in the treatment of depressed mothers.