Yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistaminen toimintakyvyn edistämiseksi

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamista toimintakyvyn edistämiseksi. Kehittämistyön toimintaympäristönä toimi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Peijaksen psykoosipoliklinikat.

Tutkimuksellisen kehittämistyön kehittämistehtäviä olivat 1) Kuvata mitä a) olemassa olevia hyviä toimintatapoja on ja b) mitä kehitettävää on psykoosipotilaan yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamisessa toimintakyvyn edistämiseksi potilaiden ja ammattilaisten näkökulmasta 2) Selvittää mitä toimintakyvyn kuvauskohteita ICF-luokituksen mukaan tarvitaan psykoosipotilaan yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamisessa toimintakyvyn edistämiseksi potilaiden ja ammattilaisten näkökulmasta.

Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin laadullisen aineistonkeruun menetelmin. Tiedon tuottajina toimi moniasiantuntijainen ryhmä, johon kuului yhteensä 12 ammattilaista eri ammattiryhmistä ja kolme HUS psykiatrian kokemusasiantuntijaa. Tutkimukseen sisältyi orientaatiotilaisuus sekä kaksi yhteiskehittelytilaisuutta, jotka toteutettiin Teams -etäyhteydellä. Ensimmäisessä yhteiskehittelyssä aineisto kerättiin työpajatyöskentelyllä. Toisessa yhteiskehittelyssä aineisto kerättiin Learning cafe -menetelmällä. Ensimmäisen kehittämistehtävän aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Toisen kehittämistehtävän aineisto analysoitiin kvantifioimalla ja analyysia ohjasi ICF-luokituksen teoreettinen viitekehys.

Tulosten mukaan kuntoutustarpeiden tunnistamisessa keskeistä on asiakaskeskeisyys, moniammatillinen ja moniasiantuntijainen yhteistyö potilaan, hoidon ja kuntoutuksen kannalta olennaisten asiantuntijoiden, läheisten ja verkoston kanssa sekä työn organisoiminen eri ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden osaamista hyödyntäen. Tuloksissa nousivat esiin myös potilaiden yksilöllisten haasteiden tunnistaminen, tavoitteiden laatiminen ja soveltuvan kuntoutusmenetelmän valitseminen sekä kuntoutussuunnitelman laatimiseen liittyvät toimintatavat. Tulosten mukaan psykoosipotilaan toimintakyvyn arvioinnissa tarvitaan yhdeksänkymmentäyhdeksän (99) ICF-toimintakyvyn kuvauskohdetta.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena laadittiin kuvaus psykoosipotilaan yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistamisesta toimintakyvyn edistämiseksi. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voi hyödyntää psykoosipoliklinikan ja muiden vastaavien poliklinikoiden toimintatapojen kehittämisessä sekä moniammatillisen ja moniasiantuntijaisen yhteistyön organisoimisessa eri toimijoiden kesken.

The purpose of this research-based development project was to develop identification of individual rehabilitation needs and the aim was to improve functional capacity of the patient. The operational environment for the development work was the psychosis clinics of Peijas of the Helsinki University Hospital (HUS).

The development task of this research-based development project work was: 1) Describe what a) the existing good practices are and b) what needs to be developed to identify the individual rehabilitation needs of a psychosis patient in order to promote functional capacity from the perspective of patients and professionals 2) To identify the areas for describing functional capacity according to the ICF classification in order to identify the individual rehabilitation needs of a psychosis patient in order to promote functional capacity from the perspective of patients and professionals.

This research-based development project was carried out by using action research methods. The data was collected using qualitative data collection methods. The data was provided a co-agency development group consisting of a total of 12 professionals from different occupational groups and three HUS psychiatric experts by experience specialists. The study included an orientation event and two co-development exercises, which were carried out remotely by Teams. In the first co-development, the material was collected through workshop work. In the second co-development, the data was collected using the Learning Cafe method. The data of the first development task was analyzed by using the qualitative content analysis method. The data from the second development task was analyzed by quantification and the analysis was guided by the theoretical framework of the ICF classification.

The results of the research-based development work highlighted customer-centricity, multiprofessional and multi-agency cooperation with the patient, experts, caregivers and network actors relevant to treatment and rehabilitation, and the organization of work using the expertise of different professionals and experts by experience specialists. The results also highlighted identifying patient's individual challenges, developing goals and the choosing an appropriate rehabilitation method, as well as practices related to the rehabilitation plan. As a result, a total of ninety-nine (99) ICF categories are needed to assess the functional capacity of a psychosis patient.

As a result of the research-based development work, a description was drawn up of identifying the individual rehabilitation needs of a psychosis patient in order to promote functional capacity. The result of this research-based development project can be used to develop the practices of psychosis clinics and other similar outpatient clinics and to organize co-agency cooperation between different actors.