Virtauksen kehittäminen kemianteollisuuden monivaiheisessa panostuotannossa
Nippala, Jari (2022)
Nippala, Jari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201171351
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201171351
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä muodostettiin tuotannon virtauksen parantamiseen tähtäävä kehittämisohjelma monivaiheista panostuotantoa toteuttavalle kemianteollisuuden yritykselle. Konstruktiivisen tutkimuksen teoriaosassa selvitettiin Lean-ajattelun ja -johtamisen soveltamista prosessiteollisuuden yrityksissä. Työssä tutkittiin, miten kemian prosessiteollisuudessa on tasoitettu tuotantoa ja ohjattu sitä kysyntää vastaavasti, minkälaisia työkaluja ja menetelmiä prosessiteollisuuden yritykset ovat kehitystyössään hyödyntäneet sekä minkälaisiin ratkaisuihin niissä on päädytty ja miten nämä ratkaisut ovat toimineet.
Teoriaosassa selvitettiin myös Lean-menetelmien hyödyntämistä virtauksen kehittämisessä. Ensimmäisenä asiana oli selventää resurssi- ja virtaustehokkuuden ero, minkä jälkeen käsiteltiin arvovirtakuvausta, ongelmien syiden tunnistamista ja juurisyyanalyysia sekä visuaalisen ohjauksen ja tuotannon tasoittamisen periaatteita. Teoriaosaa laajennettiin piiskailmiön, systeemiajattelun ja lääketeollisuutta määrittävän ohjeistuksen ja sääntelyn käsittelyllä. Teorian perusteella muodostettiin toimintamalli kohdeyrityksen ongelman syiden selvittämiseksi.
Empiriaosuus aloitettiin kohdeyrityksen esittelyllä ja tuotannon perusperiaatteen selvittämisellä, josta näkymää laajennettiin edelleen yrityksen organisaatiokulttuuriin. Kohdeyrityksen ongelma itsessään avattiin ensin sen yleisen indikaation kautta, minkä jälkeen ongelman merkityksen tärkeyttä syvennettiin yrityksen yleistilanteen käsittelyllä.
Ongelman käsittelyssä ja analysoinnissa hyödynnettiin teorian perusteella muodostettua toimintamallia, joka pohjasi käsiteltyyn teoriaan ja viitekehyksenä toimiviin systeemiajattelun periaatteisiin ja lääketeollisuutta määrittävään ohjeistukseen. Ongelmaan perehtyminen aloitettiin tuotantoprosessin toimintaperiaatteen selvittämisellä, josta siirryttiin tutkimaan läpäisyaikojen vaihtelua ja niiden suhdetta asetettuihin tavoitteisiin. Kuvaa laajennettiin edelleen tuotannon kuormituksen vaihtelun tutkimisella ja prosessin tehokkuuden tutkimisella. Lopuksi varmistettiin Ishikawa-diagrammin avulla, että kaikki merkitykselliset näkökohdat tulivat käsitellyiksi.
Työn tuloksena syntyi kehittämisohjelma, jossa toimenpiteet ovat toisiaan tukevia ja vievät kaikki yrityksen toimintaa kohti tavoiteltua tilaa. Kohdeyrityksen johdon päätökset ja toimet määrittävät edelleen kehittämisohjelman toteuttamisen.
Teoriaosassa selvitettiin myös Lean-menetelmien hyödyntämistä virtauksen kehittämisessä. Ensimmäisenä asiana oli selventää resurssi- ja virtaustehokkuuden ero, minkä jälkeen käsiteltiin arvovirtakuvausta, ongelmien syiden tunnistamista ja juurisyyanalyysia sekä visuaalisen ohjauksen ja tuotannon tasoittamisen periaatteita. Teoriaosaa laajennettiin piiskailmiön, systeemiajattelun ja lääketeollisuutta määrittävän ohjeistuksen ja sääntelyn käsittelyllä. Teorian perusteella muodostettiin toimintamalli kohdeyrityksen ongelman syiden selvittämiseksi.
Empiriaosuus aloitettiin kohdeyrityksen esittelyllä ja tuotannon perusperiaatteen selvittämisellä, josta näkymää laajennettiin edelleen yrityksen organisaatiokulttuuriin. Kohdeyrityksen ongelma itsessään avattiin ensin sen yleisen indikaation kautta, minkä jälkeen ongelman merkityksen tärkeyttä syvennettiin yrityksen yleistilanteen käsittelyllä.
Ongelman käsittelyssä ja analysoinnissa hyödynnettiin teorian perusteella muodostettua toimintamallia, joka pohjasi käsiteltyyn teoriaan ja viitekehyksenä toimiviin systeemiajattelun periaatteisiin ja lääketeollisuutta määrittävään ohjeistukseen. Ongelmaan perehtyminen aloitettiin tuotantoprosessin toimintaperiaatteen selvittämisellä, josta siirryttiin tutkimaan läpäisyaikojen vaihtelua ja niiden suhdetta asetettuihin tavoitteisiin. Kuvaa laajennettiin edelleen tuotannon kuormituksen vaihtelun tutkimisella ja prosessin tehokkuuden tutkimisella. Lopuksi varmistettiin Ishikawa-diagrammin avulla, että kaikki merkitykselliset näkökohdat tulivat käsitellyiksi.
Työn tuloksena syntyi kehittämisohjelma, jossa toimenpiteet ovat toisiaan tukevia ja vievät kaikki yrityksen toimintaa kohti tavoiteltua tilaa. Kohdeyrityksen johdon päätökset ja toimet määrittävät edelleen kehittämisohjelman toteuttamisen.