Sosiaalisten suhteiden vaikutus tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen psyykkiseen hyvinvointiin
Haverinen, Heini; Itkonen, Sanna; Marjamäki, Moona (2022)
Haverinen, Heini
Itkonen, Sanna
Marjamäki, Moona
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201201478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201201478
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen psyykkiseen hyvinvointiin. Opinnäytetyön tutkimuskysymykseksi muodostui, miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen psyykkiseen hyvinvointiin. Työn tavoitteena oli kerätä ja tiivistää aiheesta tietoa, jolla esimerkiksi sairaanhoitajat voivat kartuttaa osaamistaan ja jota he voivat hyödyntää työssään tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten ohjauksessa.
Tulosten mukaan sosiaaliset suhteet vaikuttavat vahvistavasti ja heikentävästi tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen psyykkiseen hyvinvointiin. Perheen, parisuhteen sekä ystävien ja työkavereiden tuella, terveydenhuollon tuella ja vertaistuella oli psyykkistä hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia. Nämä sosiaaliset suhteet koettiin muun muassa tukea antavina, ymmärtäväisinä ja sairauden taakkaa helpottavina. Psyykkistä hyvinvointia heikensivät yksin jäämisen pelko, ulkopuolisuus, toisten ylihuolehtiminen ja kontrollointi, syyllistäminen ja arvostelu, halu olla normaali ja terve, perhehuolet, työhuolet, leimaantuminen, ymmärtämättömyys ja toisten tiedon puute sekä stereotyyppinen ajattelu. Nämä tekijät aiheuttivat tyypin 1 diabetesta sairastavissa monenlaisia negatiivisia tunteita, esimerkiksi ahdistusta, masentuneisuutta, turhautumista, häpeää, surua ja pelkoa. Nämä negatiiviset tuntemukset aiheutuivat osittain tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten omista ajatusmalleista, mutta osittain myös lähipiirin sekä terveydenhuollon henkilöstön sanoista tai konkreettisista teoista.
Opinnäytetyön tulokset tukevat käsitystä siitä, että hyvillä ihmissuhteilla on tärkeä merkitys tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen jokapäiväiseen elämään ja omahoidon sujumiseen. Toisaalta sairauden sovittaminen sosiaaliseen elämään sekä läheisetkin ihmissuhteet voivat olla myös henkisiä voimavaroja kuluttava osa elämää. Jatkotutkimusehdotuksena on, että sosiaalisten suhteiden merkitystä psyykkiseen hyvinvointiin tutkitaan eri ikäryhmiin kuuluvilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla.
Tulosten mukaan sosiaaliset suhteet vaikuttavat vahvistavasti ja heikentävästi tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen psyykkiseen hyvinvointiin. Perheen, parisuhteen sekä ystävien ja työkavereiden tuella, terveydenhuollon tuella ja vertaistuella oli psyykkistä hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia. Nämä sosiaaliset suhteet koettiin muun muassa tukea antavina, ymmärtäväisinä ja sairauden taakkaa helpottavina. Psyykkistä hyvinvointia heikensivät yksin jäämisen pelko, ulkopuolisuus, toisten ylihuolehtiminen ja kontrollointi, syyllistäminen ja arvostelu, halu olla normaali ja terve, perhehuolet, työhuolet, leimaantuminen, ymmärtämättömyys ja toisten tiedon puute sekä stereotyyppinen ajattelu. Nämä tekijät aiheuttivat tyypin 1 diabetesta sairastavissa monenlaisia negatiivisia tunteita, esimerkiksi ahdistusta, masentuneisuutta, turhautumista, häpeää, surua ja pelkoa. Nämä negatiiviset tuntemukset aiheutuivat osittain tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten omista ajatusmalleista, mutta osittain myös lähipiirin sekä terveydenhuollon henkilöstön sanoista tai konkreettisista teoista.
Opinnäytetyön tulokset tukevat käsitystä siitä, että hyvillä ihmissuhteilla on tärkeä merkitys tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen jokapäiväiseen elämään ja omahoidon sujumiseen. Toisaalta sairauden sovittaminen sosiaaliseen elämään sekä läheisetkin ihmissuhteet voivat olla myös henkisiä voimavaroja kuluttava osa elämää. Jatkotutkimusehdotuksena on, että sosiaalisten suhteiden merkitystä psyykkiseen hyvinvointiin tutkitaan eri ikäryhmiin kuuluvilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla.