Lähiesimiesten kokemuksia johtamisesta koronakriisin aikana perhe- ja sosiaalipalveluissa
Leskinen, Terhi (2022)
Leskinen, Terhi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201271747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201271747
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sosiaalialan lähiesimiesten kokemuksia koronakriisin aiheuttamasta haasteista johtamiselle sekä selvittää mitkä asiat auttoivat lähiesimiehiä johtamistyössä. Erityisesti oli kiinnostavaa selvittää, miten valmentavaa johtamista oli käytetty kriisin aikana sekä mitä etätyö on tarkoittanut johtamistyössä. Kriisiaika on haastanut johtamista monella tasolla ja on tärkeää tuoda esille sosiaalialan lähiesimiesten kokemuksia tilanteesta selviämisestä ja miten johtamista voidaan tukea ja kehittää organisaatiossa vastaamaan paremmin tulevaisuuden muutos- ja kriisitilanteiden johtamista.
Opinnäytetyö sijoittuu Vantaan kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluihin ja siellä työskenteleviin lähiesimiehiin. Opinnäytetyön teoreettisina viitekehyksinä olivat koronapandemia ja sen vaikutukset asiakkaisiin ja sosiaalialan johtamiseen, johtaminen, johtaminen sosiaalialalla, johtaminen muutos- ja kriisitilanteissa, etätyö- ja etäjohtaminen sekä viestintä kriisitilanteessa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerätiin teemahaastattelujen avulla. Haastatteluihin osallistui viisi sosiaali- ja perhepalveluissa työskentelevää lähiesimiestä. Haastattelut tehtiin syyskuussa 2021. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä.
Keskeisimmät tulokset olivat, että koronakriisi muutti lähiesimiesten johtamista ja etenkin kriisin alussa käytettiin enemmän autoritääristä johtamistyyliä. Valmentavaa johtamista käytettiin kriisin alussa vähemmän, mutta myöhemmin kriisin edetessä samalla tavalla kuin ennen kriisiä. Organisaation viestintään oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta runsas suodattamaton viestintä aiheutti lähiesimiehille paljon ylimääristä työtä ja stressiäkin. Lähiesimiesten johtamista ja työssä jaksamista on haastanut runsaan viestinnän lisäksi asiakasmäärien ja jonojen kasvu, koronatapaukset sekä vaihteleva tuki omalta esimieheltä. Oman tiimin ja lähikollegoiden tuki koettiin merkittävimmäksi tekijäksi lähiesimiesten työssä jaksamisen tukemissa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voi sanoa, että haasteista huolimatta lähiesimiehet ovat kokeneet selviytyneensä kriisin johtamisesta hyvin. Organisaatiossa tulisi jatkossa kiinnittää huomioita viestinnän määrään ja laatuun. Esimiesten kriisijohtamisen ja viestinnän taitoihin on tarvetta saada lisäkoulutusta, ja tätä kautta vahvistaa kriisi- ja muutosjohtamisosaamista. Lähiesimiesten kokivat ajoittain jääneensä yksin johtamistyössä ja tulevaisuuden kriisien varalle tulisi luoda valmiita rakenteita tukemaan esimiesten työssä jaksamista. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa Vantaan kaupungin sosiaali- ja perhepalveluiden johtamistyön kehittämisessä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää työntekijöiden kokemuksia koronakriisistä ja sen johtamisesta.
Opinnäytetyö sijoittuu Vantaan kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluihin ja siellä työskenteleviin lähiesimiehiin. Opinnäytetyön teoreettisina viitekehyksinä olivat koronapandemia ja sen vaikutukset asiakkaisiin ja sosiaalialan johtamiseen, johtaminen, johtaminen sosiaalialalla, johtaminen muutos- ja kriisitilanteissa, etätyö- ja etäjohtaminen sekä viestintä kriisitilanteessa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerätiin teemahaastattelujen avulla. Haastatteluihin osallistui viisi sosiaali- ja perhepalveluissa työskentelevää lähiesimiestä. Haastattelut tehtiin syyskuussa 2021. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä.
Keskeisimmät tulokset olivat, että koronakriisi muutti lähiesimiesten johtamista ja etenkin kriisin alussa käytettiin enemmän autoritääristä johtamistyyliä. Valmentavaa johtamista käytettiin kriisin alussa vähemmän, mutta myöhemmin kriisin edetessä samalla tavalla kuin ennen kriisiä. Organisaation viestintään oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta runsas suodattamaton viestintä aiheutti lähiesimiehille paljon ylimääristä työtä ja stressiäkin. Lähiesimiesten johtamista ja työssä jaksamista on haastanut runsaan viestinnän lisäksi asiakasmäärien ja jonojen kasvu, koronatapaukset sekä vaihteleva tuki omalta esimieheltä. Oman tiimin ja lähikollegoiden tuki koettiin merkittävimmäksi tekijäksi lähiesimiesten työssä jaksamisen tukemissa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voi sanoa, että haasteista huolimatta lähiesimiehet ovat kokeneet selviytyneensä kriisin johtamisesta hyvin. Organisaatiossa tulisi jatkossa kiinnittää huomioita viestinnän määrään ja laatuun. Esimiesten kriisijohtamisen ja viestinnän taitoihin on tarvetta saada lisäkoulutusta, ja tätä kautta vahvistaa kriisi- ja muutosjohtamisosaamista. Lähiesimiesten kokivat ajoittain jääneensä yksin johtamistyössä ja tulevaisuuden kriisien varalle tulisi luoda valmiita rakenteita tukemaan esimiesten työssä jaksamista. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa Vantaan kaupungin sosiaali- ja perhepalveluiden johtamistyön kehittämisessä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää työntekijöiden kokemuksia koronakriisistä ja sen johtamisesta.