Kehäsillan leventäminen eurokoodin soveltamisohjeiden ja betonisiltojen korjaussuunnitteluohjeen mukaan
Lithovius, Ville (2013)
Lithovius, Ville
Oulun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401291840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401291840
Tiivistelmä
Vanhojen siltojen levennyskorjauksia tehdään muun muassa silloin kun liikenneväyliä levennetään tai niiden linjauksia muutetaan tiestöjen sujuvuuden parantamiseksi. Tämä insinöörityö on tehty Pöyry Finland Oy:n siltojen ja taitorakenteiden osastolla Oulun toimipisteessä.
Insinöörityön tavoitteena oli tehdä levennyssuunnitelma teräsbetoniselle laattakehäsillalle ja verrata mitoituksessa saatuja raudoitteiden määriä suunnitteluohjeiden antamiin minimiraudoitemääriin. Työssä verrataan myös levennyksen kustannuksia, kun ne toteutetaan kahdella eri levennysmenetelmällä.
Levennyksen mitoitus suoritettiin Sofistik-ohjelmalla, laatien kolme erilaista mitoitusmallia. Ensimmäisellä mitoitusmallilla otettiin huomioon siipimuurien vaikutus levennykseen. Toinen mitoitusmalli tehtiin ilman siipimuureja ja kolmanteen mitoitusmalliin mallinnettiin pelkästään levennysosa, jolla selvitettiin tartuntaraudoituksen määrää. Sillan korjauspiirustukset laadittiin Autodeskin AutoCAD-ohjelmalla lähtötietojen ja mitoituksien pohjalta. Levennyksen raudoiteluettelo laadittiin RL3.1-ohjelmalla ja kustannusarviot tehtiin Fore-ohjelmistolla ulokkeelliselle sekä koko kehänä toteutettavalle levennykselle.
Suunnitteluohjeiden minimiraudoitemäärät täyttyivät levennyksen vaatimilla raudoitemäärillä lähes koko levennyksen osalla, koska levennystä jouduttiin raudoittamaan hyvin voimakkaasti vetovoiman aiheuttaman halkeilun vuoksi. Ainoastaan levennyksen tartuntoja mitoitettaessa minimiraudoitemäärästä tuli määräävä kannen puolivälissä. Levennyksen kustannusvertailussa selvisi, että koko kehänä toteutettu leventäminen olisi ollut noin 70 prosenttia kalliimpi toteuttaa, joten ulokkeellinen leventäminen on huomattavasti kustannustehokkaampi ratkaisu levennystarpeen ollessa vähäinen.
Insinöörityön tavoitteena oli tehdä levennyssuunnitelma teräsbetoniselle laattakehäsillalle ja verrata mitoituksessa saatuja raudoitteiden määriä suunnitteluohjeiden antamiin minimiraudoitemääriin. Työssä verrataan myös levennyksen kustannuksia, kun ne toteutetaan kahdella eri levennysmenetelmällä.
Levennyksen mitoitus suoritettiin Sofistik-ohjelmalla, laatien kolme erilaista mitoitusmallia. Ensimmäisellä mitoitusmallilla otettiin huomioon siipimuurien vaikutus levennykseen. Toinen mitoitusmalli tehtiin ilman siipimuureja ja kolmanteen mitoitusmalliin mallinnettiin pelkästään levennysosa, jolla selvitettiin tartuntaraudoituksen määrää. Sillan korjauspiirustukset laadittiin Autodeskin AutoCAD-ohjelmalla lähtötietojen ja mitoituksien pohjalta. Levennyksen raudoiteluettelo laadittiin RL3.1-ohjelmalla ja kustannusarviot tehtiin Fore-ohjelmistolla ulokkeelliselle sekä koko kehänä toteutettavalle levennykselle.
Suunnitteluohjeiden minimiraudoitemäärät täyttyivät levennyksen vaatimilla raudoitemäärillä lähes koko levennyksen osalla, koska levennystä jouduttiin raudoittamaan hyvin voimakkaasti vetovoiman aiheuttaman halkeilun vuoksi. Ainoastaan levennyksen tartuntoja mitoitettaessa minimiraudoitemäärästä tuli määräävä kannen puolivälissä. Levennyksen kustannusvertailussa selvisi, että koko kehänä toteutettu leventäminen olisi ollut noin 70 prosenttia kalliimpi toteuttaa, joten ulokkeellinen leventäminen on huomattavasti kustannustehokkaampi ratkaisu levennystarpeen ollessa vähäinen.