Etävastaanottojen hyödyntäminen suun terveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla etävastaanoton käyttökohteita ja käyttöön liittyviä haasteita suun terveydenhuollossa. Tavoitteena oli tutkimuskysymyksistä saatujen vastausten avulla lisätä suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden valmiuksia etävastaanottojen toteuttamisessa. Aiheen ulkopuolelle rajattiin mobiiliterveyteen liittyvät sovellukset, sillä nämä katsottiin erilliseksi kokonaisuudeksi. Tulokset ovat parhaiten hyödynnettävissä suun terveydenhuollon yksikössä, jossa etäpalveluiden käyttöönottomahdollisuuksia kartoitetaan.

Neljästä sähköisestä tietokannasta (Chinal, Cochrane, Medline, Pubmed) etsittiin vastausta tutkimuskysymyksiin: ”Millaisiin tarkoituksiin etävastaanottoa voidaan hyödyntää suun terveydenhuollon potilastyössä ja millaiset tekijät rajoittavat etävastaanoton käyttöä?” Tietokantahakua täydennettiin manuaalisella haulla ja tutkimukseen valikoitui yhteensä 18 artikkelia. Aineiston analysointi toteutettiin induktiivista sisällönanalyysia hyödyntäen.

Tulokset osoittavat, että suun terveydenhuollon etävastaanotot täydentävät perinteisiä hoitoketjuja ja parantavat palveluiden saatavuutta. Etävastaanottoa voidaan hyödyntää moninaisiin käyttötarkoituksiin, joista tyypillisimmät liittyivät potilaan ohjaukseen, seurantaan tai hoidontarpeen arviointiin eri ikäisillä potilailla. Etävastaanoton todettiin helpottavan myös suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden välistä konsultaatiota ja potilaiden mahdollisuutta ottaa vastuuta omasta hoidostaan. Suun terveydenhuollon etäpalveluiden merkitys korostui erityisesti covid-19 pandemian aikana, kun lähikontakteja pyrittiin välttämään epidemian leviämisen ehkäisemiseksi.

Vaikka tutkimukset osoittavat etävastaanottojen olevan hyvä ja toivottu lisä perinteisten vastaanottojen rinnalle, niiden käyttöön liittyy myös rajoittavia tekijöitä. Näistä keskeisin on niiden soveltuvuus vain tietynlaisen hoidon toteuttamiseen tietyillä potilasryhmillä, sillä kaikkia hoitotoimenpiteitä ja tutkimuksia ei voida toteuttaa ilman että potilas on fyysisesti läsnä.

Johtopäätöksenä todettiin, että suun terveydenhuolto on toimenpidekeskeinen ala, jonka vuoksi etävastaanotto ei sovellu kaikkien toimenpiteiden ja tutkimusten toteuttamiseen. Etävastaanottojen avulla voidaan kuitenkin kehittää parempia ja kustannustehokkaampia palveluja kansalaisten hyvinvoinnin tueksi. Palveluiden digitalisoiminen ei ole itseisarvo, vaan on tunnistettava hoito, joka tuottaa potilaalle hyötyä tai arvoa perinteiseen vastaanottotoimintaan verrattuna. Uuden toimintatavan jalkauttamiseen ja kehittämiseen tarvitaan lisäksi motivaatiota ja sitoutumista myös esihenkilötasolla.