Käsikirjoitusteorioiden hyödyntäminen proosateosten juonen rakentamisessa
Laitonen, Silja-Elisa (2021)
Laitonen, Silja-Elisa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202142443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202142443
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte tutkii käsikirjoitusteorioiden hyödyntämistä proosateosten juonen rakentamisessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten käsikirjoitusteorioita voidaan hyödyntää juonen rakentamiseen proosan kirjoittamisessa, ja tutkimuksen perustana toimii tv– ja elokuvapuolen käsikirjoittamiseen sekä proosan kirjoittamiseen liittyvä kirjallisuus. Tutkimuskysymys on: Millaisia käsikirjoitusteorioita hyödynnetään proosateoksen juonen rakentamisessa?
Tutkielma sisältää teososana kirjoittajan esikoisromaanin Valinta (Tammi 2022), mutta sitä ei sellaisenaan liitetä osaksi opinnäytettä.
Opinnäytteessä esitellään Aristoteleen Runousopin juoneen liittyvät teoriat. Seuraavaksi esitellään Syd Fieldin kolminäytöksinen rakenne sekä Joseph Campbellin monomyytti eli sankarin matka. Teoriat esitellään lyhyesti ja tavoitteena on, että lukija tunnistaa niistä ne elementit, joita voidaan käytännössä hyödyntää proosateoksen juonen rakentamisessa. Nämä teoriat valikoituivat tarkasteltaviksi, sillä ne ovat olleet osana kirjoittajan omaa kirjoitusprosessia. Seuraavaksi esitellään mitä juonen rakenteesta sanotaan kolmessa eri luovan kirjoittamisen oppaassa.
Tämän jälkeen esitellään kirjoittajan oma kirjoitusprosessi esikoisromaaniin liittyen. Sen jälkeen siirrytään lukuun, jossa tutkimuskysymystä tarkastellaan neljän käsikirjoittaja-kirjailijan haastatteluiden kautta.
Haastatteluissa ilmeni, että jokainen haastateltava oli hyödyntänyt käsikirjoitusteorioita proosan kirjoittamisessa, ja jokainen koki niiden olevan hyödyllinen työkalu juonen rakentamisessa. Vaihteluja tuli siitä, kuinka suuren painoarvon haastateltava antoi teorioiden käyttämiselle. Yksi haastateltavista suorastaan vältteli niiden käyttämistä, kun toinen käytti niitä lähes jokaisen teoksensa perustana. Lopuksi haastatteluja reflektoidaan omaan kokemukseen kirjoitusprosessista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että teorioiden tunteminen ja tunnistaminen helpottavat proosan kirjoittamista. Tämän johtopäätöksen merkitys proosateoksen kirjoittamisesta haaveilevalle kirjailijanalulle lienee vähintäänkin rohkaiseva, kenties suuresti motivoiva askel kohti tavoitetta kirjoittaa romaani.
Tutkielma sisältää teososana kirjoittajan esikoisromaanin Valinta (Tammi 2022), mutta sitä ei sellaisenaan liitetä osaksi opinnäytettä.
Opinnäytteessä esitellään Aristoteleen Runousopin juoneen liittyvät teoriat. Seuraavaksi esitellään Syd Fieldin kolminäytöksinen rakenne sekä Joseph Campbellin monomyytti eli sankarin matka. Teoriat esitellään lyhyesti ja tavoitteena on, että lukija tunnistaa niistä ne elementit, joita voidaan käytännössä hyödyntää proosateoksen juonen rakentamisessa. Nämä teoriat valikoituivat tarkasteltaviksi, sillä ne ovat olleet osana kirjoittajan omaa kirjoitusprosessia. Seuraavaksi esitellään mitä juonen rakenteesta sanotaan kolmessa eri luovan kirjoittamisen oppaassa.
Tämän jälkeen esitellään kirjoittajan oma kirjoitusprosessi esikoisromaaniin liittyen. Sen jälkeen siirrytään lukuun, jossa tutkimuskysymystä tarkastellaan neljän käsikirjoittaja-kirjailijan haastatteluiden kautta.
Haastatteluissa ilmeni, että jokainen haastateltava oli hyödyntänyt käsikirjoitusteorioita proosan kirjoittamisessa, ja jokainen koki niiden olevan hyödyllinen työkalu juonen rakentamisessa. Vaihteluja tuli siitä, kuinka suuren painoarvon haastateltava antoi teorioiden käyttämiselle. Yksi haastateltavista suorastaan vältteli niiden käyttämistä, kun toinen käytti niitä lähes jokaisen teoksensa perustana. Lopuksi haastatteluja reflektoidaan omaan kokemukseen kirjoitusprosessista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että teorioiden tunteminen ja tunnistaminen helpottavat proosan kirjoittamista. Tämän johtopäätöksen merkitys proosateoksen kirjoittamisesta haaveilevalle kirjailijanalulle lienee vähintäänkin rohkaiseva, kenties suuresti motivoiva askel kohti tavoitetta kirjoittaa romaani.