Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä yli organisaatiorajojen : tutkimuksellinen kehittämistyö röntgenosaston ja osastojen välisestä yhteistyöstä

Abstract

Espoon sairaalan siirtyminen Jorvin sairaalan kampukselle vuonna 2017 on muuttanut huomattavasti osastojen potilasprofiilia, kun monia erikoissairaanhoidon tutkimuksia hoidetaan nykyään terveyskeskusosastoilta käsin. Röntgenosaston fyysinen sijainti yhdyskäytävän päässä tekee tutkimuksista helposti saavutettavia, ja tämä on osaltaan lisännyt tutkimusmääriä. Koska röntgenosasto ja Espoon sairaala käyttävät eri tietojärjestelmiä on yhteistyö varsin haastavaa ja toiminnan sujuvoittaminen on nähty tärkeäksi molemmissa yksiköissä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Jorvin röntgenosaston ja Espoon sairaalan osastojen välisen yhteistyön kehittämiskohteet ja moniammatillisesti kehittäen luoda yksiköiden välille sujuvammat yhteistyökäytännöt ja toimintamalli. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa kirjallinen suunnitelma toimintamallin jalkauttamisesta käytäntöön. Hankkeen tavoitteena oli sujuvoittaa prosessia niin, että nykyiset resurssit tulee tehokkaammin hyödynnetyiksi ja samalla sekä asiakastyytyväisyys että potilasturvallisuus paranevat.

Kehittämishanke toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jossa hyödynnettiin toimintatutkimuksen menetelmiä. Kehittämistyön tarvetta arvioitiin molempien yksiköiden osastonhoitajien kanssa ja sovittiin yhteisöllisesti toteuttamistavoista. Nykytilannetta kartoitettiin ja keskeiset kehittämiskohteet määriteltiin teemahaastatteluin molemmissa yksiköissä. Varsinainen kehittämistyö suoritettiin moniammatillisissa työpajoissa, joita pidettiin kolme kevään 2021 aikana. Ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi hankkeen toteutustapaa ja keskeisiä esille nousseita kehittämiskohteita, toisessa tapaamisessa luotiin uudet toimintamallit ja viimeisessä suunniteltiin yhteistyötoiminnan jatkoa. Viimeisessä työpajassa oli tarkoitus muodostaa jalkauttamismalli uusien toimintatapojen levittämistä koko henkilökunnan uudeksi käytännöksi, mutta koska kehitetty toimintamalli perustui yllättäen käytöstä poistuneen potilaskuljetusjärjestelmän hyödyntämiseen, jouduttiin tästä luopumaan.

Prosessin aikana ilmeni, että molemmat yksiköt kaipaavat enemmän tietoa toistensa toiminnasta ja luoda selkeämmin määriteltyjä menettelytapoja. Kehittämistyössä ilmeni tarve selkeästä ohjeesta potilaiden esivalmistelusta röntgentutkimuksiin ja tämä toteutettiin kehittämistyön puitteissa. Opinnäytetyön myötä löydettiin uusia yhteistyötapoja, joiden avulla nykyiseen yhteistyötoimintaan saataisiin paremmin kaikkien ammattiryhmien ääni kuuluviin ja sovitut käytännöt saataisiin paremmin osaksi koko henkilökunnan toimintaa.

Keskeisinä johtopäätöksinä tämän opinnäytetyön perusteella voidaan esittää, että yhteistyötoiminnalla voidaan merkittävästi parantaa työn sujuvuutta, potilasturvallisuutta ja potilaskokemusta. Moniammatillinen yhteistyö koettiin vaikuttavimmaksi silloin, kun kaikki ammattiryhmät pääsevät osallistumaan kehittämistoimintaan.