A Qualitative Phenomenographical Study of the Experience of Parents with Children in Clown Care Services

Abstract

Background: Clowning is a form of humour that started in the 17th century but merely recognized in modern medicine until the last decade. It is an art form that invites play, interaction, and above all laughter. Clown Care is a program in hospitals and medical centers involving visits from specially trained hospital clowns.

Aim: To describe perceptions, experiences, benefits, barriers and impact of clown care program on parents and children.

Methodology: A phenomenographical study using a semi-structured in-depth interview of twelve parents in a University Children‟s hospital in Finland.

Results: Clown care is perceived as an art & science, a mix of humour and health, a psychosocial support to family & child, which deems professional competence and expertise. Clown care creates positive emotional state, promotes interaction between parents & child, and foster affirmative environmental condition. It has a significant influence on parent‟s memories and feelings; and the overall hospitalization experience of the child. Furthermore, clown care can be associated with positive and negative experiences. Barriers include psychological & emotional state, severity of medical condition, developmental level, and timing & context.

Conclusion: The findings suggest that clown care integration in the care for family and child is important in the promotion of emotional and psychosocial well-being.

Tausta: Klovnitoiminta on huumorilaji, joka alkoi 1700-luvulla. Klovnitoiminnan vaikutus lääketieteessä on noussut esille viimeisen vuosikymmenen aikana. Klovnitoiminta koostuu leikistä, vuorovaikutuksesta ja ennen kaikkea naurusta. Sairaaloissa ja lääkäriasemilla sairaalaklovnitoimintaa toteuttavat erityiskoulutuksen saaneet sairaalaklovnit.

Tavoite: Työn tavoitteena on kuvata vanhempien käsityksiä ja kokemuksia sairaalaklovinitoiminnasta sekä sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä suhteessa vanhempiin ja heidän lapsiinsa.

Menetelmät: Fenomenografinen tutkimus, jossa haastateltiin 12 vanhempaa puolistrukturoidulla syvähaastattelulla yliopistollisessa lastensairaalassa Suomessa.

Tulokset: Tutkimustulosten mukaan sairaalaklovnitoiminta perustuuu ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntemukseen taiteen ja tieteen sekä huumorin ja terveyden yhdistämisestä perheiden psykososiaalisen tuen edistämiseksi. Sairaalaklovnitoiminta luo positiivista tunnetilaa, edistää vanhempien ja lasten vuorovaikutusta sekä myönteistä toimintaympäristöä. Sairaalaklovnitoiminnalla on merkittävä vaikutus lasten ja vanhempien kokemuksiin ja käsityksiin sairaalahoidosta. Sairaalaklovnitoimintaan liittyvät positiiviset sekä negatiiviset kokemukset. Estäviä tekijöiä ovat psykologinen ja emotionaalinen tila, sairauden vakavuus, lapsen kehitystaso ja sairaalaklovintoiminnan ajoitus sekä konteksti.

Johtopäätökset: Tutkimuksen mukaan sairaalaklovnitoiminta on tärkeää perheen ja lapsen emotionaalisen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä.