Kasvojen alueen säteilyannokset ja säteilyn sironta kartiokeilatietokonetomografiatutkimuksissa
Väänänen, Minna (2014)
Väänänen, Minna
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402202501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402202501
Tiivistelmä
Kartiokeilatietokonetomografiatutkimukset (KKTT) kasvattavat suosiotaan kasvojen alueen kuvantamisessa kaiken aikaa. Tämä kuvantamismenetelmä mahdollistaa kovien kudosten tarkan 3D-kuvantamisen. Säteilyaltistus potilaalle on KKTT -tutkimuksessa huomattavasti suurempi kuin perinteisessä hammasröntgentutkimuksessa, mutta pienempi kuin perinteisessä TT-tutkimuksessa. Kilpirauhanen ja silmät ovat säteilylle herkkiä kudoksia ja joutuvat alttiiksi säteilylle KKTT-tutkimuksissa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvojen alueen kartiokeilatutkimusten annosarviot kilpirauhaselle ja silmälle pinta-annosmittauksilla, vismuttisuojan hyödyllisyys sekä siroavan säteilyn jakautuminen ympäristöön. Tutkimuksen tavoitteena oli annosmittausten avulla antaa KKTT-tutkimuksissa työskenteleville sellaista tietoa, jolla voidaan parantaa annosoptimointia ja säteilysuojainten käyttöä. Vismuttisuojan tuoma hyöty kilpirauhaselle haluttiin erityisesti tuoda esille. Silmien pinta-annoksiin haluttiin kiinnittää huomiota, jotta jatkossa voitaisiin harkita niiden suojaamista kyseisissä tutkimuksissa. Siroavan säteilyn jakautuminen ympäristöön on kiinnostavaa tietoa etenkin KKTT-tutkimuksissa työskentelevälle henkilökunnalle.
Mittaukset tehtiin Oulun yliopistollisen keskussairaalan Hammas- ja suusairauksien röntgenissä KKTT-laitteella. Mittaukset tehtiin käyttäen apuna pääfantomia ja DoseAware-annosmittausjärjestelmää. Mittausjärjestelyt rakennettiin vastaamaan todellisia kuvantamistilanteita.
Mittaustulosten mukaan vismuttisuoja vähentää kilpirauhasen pinta-annosta 35–48 % kuvauskohteesta, kartiokoosta ja resoluutiosta riippuen. Silmien pinta-annokset olivat suurimmat, kun silmät olivat primaarikeilassa. Toissijainen annoksen suuruuteen vaikuttava tekijä oli kartiokoko. Tulosten mukaan on hyödyllistä käyttää säteilysuojaa sekä kilpirauhasen että silmien päällä. Ympäristöön siroavan säteilyn mittausannokset olivat suhteellisen pienet verrattuna silmien ja kilpirauhasen annoksiin. Silmien ja kilpirauhasen säteilyherkkyyden vuoksi on hyvä käyttää säteilysuojia näillä alueilla. Jatkotutkimusaiheena voisi olla säteilysuojien vaikutus kuvanlaatuun. Ympäristöön siroavan säteilyn määrät olivat pienet, mutta stokastisten haittojen vuoksi on aina järkevämpää pysyä säätöhuoneen puolella tai lyijylasiseinän takana säteilyltä suojassa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvojen alueen kartiokeilatutkimusten annosarviot kilpirauhaselle ja silmälle pinta-annosmittauksilla, vismuttisuojan hyödyllisyys sekä siroavan säteilyn jakautuminen ympäristöön. Tutkimuksen tavoitteena oli annosmittausten avulla antaa KKTT-tutkimuksissa työskenteleville sellaista tietoa, jolla voidaan parantaa annosoptimointia ja säteilysuojainten käyttöä. Vismuttisuojan tuoma hyöty kilpirauhaselle haluttiin erityisesti tuoda esille. Silmien pinta-annoksiin haluttiin kiinnittää huomiota, jotta jatkossa voitaisiin harkita niiden suojaamista kyseisissä tutkimuksissa. Siroavan säteilyn jakautuminen ympäristöön on kiinnostavaa tietoa etenkin KKTT-tutkimuksissa työskentelevälle henkilökunnalle.
Mittaukset tehtiin Oulun yliopistollisen keskussairaalan Hammas- ja suusairauksien röntgenissä KKTT-laitteella. Mittaukset tehtiin käyttäen apuna pääfantomia ja DoseAware-annosmittausjärjestelmää. Mittausjärjestelyt rakennettiin vastaamaan todellisia kuvantamistilanteita.
Mittaustulosten mukaan vismuttisuoja vähentää kilpirauhasen pinta-annosta 35–48 % kuvauskohteesta, kartiokoosta ja resoluutiosta riippuen. Silmien pinta-annokset olivat suurimmat, kun silmät olivat primaarikeilassa. Toissijainen annoksen suuruuteen vaikuttava tekijä oli kartiokoko. Tulosten mukaan on hyödyllistä käyttää säteilysuojaa sekä kilpirauhasen että silmien päällä. Ympäristöön siroavan säteilyn mittausannokset olivat suhteellisen pienet verrattuna silmien ja kilpirauhasen annoksiin. Silmien ja kilpirauhasen säteilyherkkyyden vuoksi on hyvä käyttää säteilysuojia näillä alueilla. Jatkotutkimusaiheena voisi olla säteilysuojien vaikutus kuvanlaatuun. Ympäristöön siroavan säteilyn määrät olivat pienet, mutta stokastisten haittojen vuoksi on aina järkevämpää pysyä säätöhuoneen puolella tai lyijylasiseinän takana säteilyltä suojassa.