Toteutuneiden ja laskennallisten energiakulutusten vertailu ja energiatehokkuuden tarkastelu asuinkohteissa

Abstract

Rakennuksissa käytetyn ja rakentamiseen kuluva energia on yli 40 % kokonaisenergian kulutuksesta sekä kasvihuonepäästöjen osuus lähes 40 %. Kovasti huhuttu ilmastonmuutos on siis todellinen. Rakentamisen sekä rakennuksissa käytettävän energiankulutus on suuri, ja potentiaalia pienentämiseen on paljon varsinkin vanhoissa rakennuksissa.

Insinöörityössä tutkitaan rakennuksen laskennallisen energiakulutuksen sekä toteutuneen energiakulutuksen eroja. Laskennallinen kulutus on määritetty aiemman energiatodistulain- ja asetuksen mukaan. Energiankulutus asuintalossa koostuu monesta eri tekijästä, ja siksi todellinen energiankulutus voi poiketa paljon laskennallisesta energiankulutuksesta.

Uusimpien rakennuksien energiankulutus määritetään suunnitteluvaiheessa laskentaohjelmistoa apuna käyttäen. Tarkoituksena on tutkia kahdesta asuinkerrostalosta, kuinka niiden laskennalliset energiakulutukset eroavat toteutuneista energiankulutuksista. Ensimmäisessä kohteessa keskitytään rakennuksen laskennalliseen energiankulutukseen ja toisessa kohteesssa tutkitaan itse rakennusta ja siinä syntyviä eroja energiankulutuksessa.

Uudet energiamääräykset pakottavat laskemaan uudisrakennukselle rakennuksen E-luvun, joka määritetään laskennallisesti standardikäytöllä. Se määrittää kenties enemmän rakennuksen energiankäytön vaikutusta ympäristöön kuin rakennuksen energiatehokkuutta. Työssä on laskettu 9 laskentatapausta, jossa tarkastellaan eri tekijöiden vaikutusta rakennuksen E-lukuun. Laskennan referenssitapaukseksi on valittu kohteitten todellinen tapaus.

Suurimmat erot toteutuneen ja laskennallisen energiakulutuksen välillä havaittiin olevan asumistottumuksissa, sekä todennäköisimmin asukkaitten puutteellisista oikeitten sisälämpötilojen tiedoista. Ilmaislämpöjen osuus on selvästi haastavin määritellä muihin laskennallisiin ilmaislämpöihin verrattuna. Energiatehokkuusluokan parantaminen A-luokkaan nykyisillä keinoilla on haastavaa ilman uusiutuvaa omavaraistuotantoa tai tilanteessa, jossa talo lämmitetään kaukolämmöllä.

The energy consumption of new buildings is calculated in the planning phase with the help of various programs. This final year project studied how the calculated energy consumption of two high-rise buildings was different from the actual one. In the first case, the study focused on the calculated differences, and in the second case the purpose is to consider the differences caused by the actual building.

In addition to the two case studies, the new energy certificates were calculated for nine separate cases to see the effects of different factors on the certificate. The aim is to classify the buildings in energy efficiency classes from A to G. The real case in this study was selected as the reference the calculations were compared to.

The major differences between the calculations and reality were caused, on one hand, by the habits of the dwellers and, on the other hand, incorrect data on the temperatures in different rooms given by the inhabitants. The most difficult part to determine for the calculations seemed to be the share of free-energy. Energy efficiency renovations cannot take the dweller or constructor to A-grade without self-sufficient production. Therefore, it is very difficult to achieve grade A if the heating is produced by district heating.