Saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeus toteutuu ja miten itsemääräämisoikeuden toteutumista voitaisiin kehittää. Kohderyhmänä tässä tutkimuksessa oli hoitohenkilökunta kahdella Vaasan kaupunginsairaalan osastolla. Tutkimuksen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi kaksikymmentäyksi strukturoitua väittämää saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja yhden avoimen kysymyksen saattohoitopotilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisestä. Vastausprosentiksi muodostui 83. Strukturoiduilla kysymyksillä saadut tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avoimen kysymyksen vastaukset laadullisen sisällönanalyysin avulla. Saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeus toteutui hoitohenkilökunnan mielestä kokonaisuudessaan hyvin. Potilasta rohkaistiin ilmaisemaan mielipiteensä, hänellä oli useimmiten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja häntä hoidettiin yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Heikoiten toteutui riittävä tiedon antaminen potilaille, erityisesti hoidoista ja niiden vaikutuksista. Hoitohenkilökunta nosti esille itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisen keinona muun muassa potilaiden tahdon aktiivisen selvittämisen keskustelemalla ja tahtoa kyselemällä. Merkittävä osa vastaajista kiinnitti huomiota tiedon antamiseen potilaille sekä omaisille. Tiedottamisen tulisi hoitajien mukaan olla riittävää ja selkeää, ja myös itsemääräämisoikeudesta tulisi mainita. Hoitajat toivat esille yhteistyön eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteistyön kehittäminen myös potilaan, omaisten, hoitajien ja lääkäreiden kesken nähtiin tärkeänä, ja hoitoneuvottelujen merkitystä korostettiin. Vastauksissa mainittiin myös selkeä kirjaaminen sekä työvoiman ja ajan lisääminen.

The purpose of this study was to find out how patient autonomy is implemented and how the implementation could be developed among people who need terminal care. The target group of this study was the nursing staff in two departments at Vaasa City Hospital.

The research data was collected with a questionnaire. The questionnaire included 21 structured statements about the implementation of patient autonomy in the terminal care and one open-ended question about how the patient autonomy could be developed among people needing terminal care. The response rate was 83. The structured questions were analyzed with statistical methods and the open-ended question was analyzed with qualitative content analysis method.

According to the staff, patient autonomy of a hospice patient was implemented well. The patients were encouraged to express their opinions, they had in most cases an opportunity to influence the decisions and there was well-working cooperation between the staff and the patient. There were shortcomings and problems with giving the patients sufficient information, especially about the treatment.

The nursing staff felt it would be good to develop some areas like finding out the patients’ own will through discussions with the patient. This would be a good way to develop the implementation of patient autonomy. A significant part of the respondents paid attention to the provision of information to the patients and their relatives. According to the nurses there should be enough information and it should be presented in a clear manner. Also patient autonomy should be discussed. The nursing staff also felt the cooperation between different partners was important. The development of cooperation between the patient, relatives, nurses and specialists was considered important. The importance of the care team meetings was also highlighted. Nursing documentation and having more staff and time resources were also mentioned.