Työhyvinvoinnin johtaminen etätyössä
Nyman, Sania (2014)
Nyman, Sania
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404305451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404305451
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten työhyvinvointia tulisi johtaa tilanteessa, jossa alainen tekee etätyötä. Työhyvinvoinnista on puhuttu yhteiskunnassamme pitkään ja siihen on viime aikoina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Samaan aikaan etätyö on tullut yhä suositummaksi työnteon muodoksi. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten johtaja voi vaikuttaa alaistensa työhyvinvointiin ja mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon, kun työskennellään fyysisesti eri paikassa.
Teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin, mitä työhyvinvoinnilla ja etätyöllä tarkoitetaan. Tämän lisäksi selvitettiin, mikä on henkilöstöjohtamisen tavoite ja tarkoitus organisaatiossa. Viimeinen teorialuku käsittelee esimiestyön merkitystä työhyvinvoinnin johtamisessa, kun alainen tekee etätyötä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea esimies-alaisparia eri organisaatioista.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työhyvinvointi on moniulotteinen käsite. Tutkimuksen mukaan tärkeintä eivät ole organisaatioiden tarjoamat etuisuudet vaan toimiva yhteistyö ja vuorovaikutus koko henkilöstön kesken. Mitä avoimempi ja luottamuksellisempi yhteistyö esimiehen ja alaisen välillä on, sen paremmaksi myös työhyvinvointi koettiin. Sujuva viestintä ja tiedonkulku korostuvat entisestään, kun henkilö tekee paljon etätöitä. Tutkimuksessa haastateltavien esimiesten ja alaisten mukaan etätöiden tekemiseen liittyy paljon haasteita, mutta ennen kaikkea paljon hyötyjä. Jokaisen haastateltavan mielestä etätyön tekeminen lisää työhyvinvointia ja hyödyt ovat moninkertaiset haasteisiin verrattuna.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että esimiehet voivat omalla esimerkillään ja toimillaan vaikuttaa alaistensa työhyvinvoinnin kokemukseen. Yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ei voi kiistää, mutta työyhteisössä jokaisen panoksella on merkityksensä. Etätyötä tehdessä työhyvinvointia merkittävästi lisäävä tekijä on toimiva vuorovaikutus esimiehen ja alaisen kesken. Tutkimuksesta saadut tulokset vastasivat teoriasta koottuja näkemyksiä. Ihmisten kokemukset olivat hyvin samantapaisia riippumatta heidän työkuvastaan tai siitä, millaisessa organisaatiossa he työskentelevät.
Teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin, mitä työhyvinvoinnilla ja etätyöllä tarkoitetaan. Tämän lisäksi selvitettiin, mikä on henkilöstöjohtamisen tavoite ja tarkoitus organisaatiossa. Viimeinen teorialuku käsittelee esimiestyön merkitystä työhyvinvoinnin johtamisessa, kun alainen tekee etätyötä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea esimies-alaisparia eri organisaatioista.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työhyvinvointi on moniulotteinen käsite. Tutkimuksen mukaan tärkeintä eivät ole organisaatioiden tarjoamat etuisuudet vaan toimiva yhteistyö ja vuorovaikutus koko henkilöstön kesken. Mitä avoimempi ja luottamuksellisempi yhteistyö esimiehen ja alaisen välillä on, sen paremmaksi myös työhyvinvointi koettiin. Sujuva viestintä ja tiedonkulku korostuvat entisestään, kun henkilö tekee paljon etätöitä. Tutkimuksessa haastateltavien esimiesten ja alaisten mukaan etätöiden tekemiseen liittyy paljon haasteita, mutta ennen kaikkea paljon hyötyjä. Jokaisen haastateltavan mielestä etätyön tekeminen lisää työhyvinvointia ja hyödyt ovat moninkertaiset haasteisiin verrattuna.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että esimiehet voivat omalla esimerkillään ja toimillaan vaikuttaa alaistensa työhyvinvoinnin kokemukseen. Yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ei voi kiistää, mutta työyhteisössä jokaisen panoksella on merkityksensä. Etätyötä tehdessä työhyvinvointia merkittävästi lisäävä tekijä on toimiva vuorovaikutus esimiehen ja alaisen kesken. Tutkimuksesta saadut tulokset vastasivat teoriasta koottuja näkemyksiä. Ihmisten kokemukset olivat hyvin samantapaisia riippumatta heidän työkuvastaan tai siitä, millaisessa organisaatiossa he työskentelevät.