Sota-ajan tapahtumat ja hoitotyö Tukholmankadun 54. Sotasairaalassa vuosina 1940-1946
Kivinen, Teemu; Turunen, Jani (2014)
Kivinen, Teemu
Turunen, Jani
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405065979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405065979
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme on tarkoitus selvittää historiankirjoituksen keinoin Tukholmankatu 10 sijainneen Suomen Punaisen Ristin sotainvalidisairaalan, 54. Sotasairaalan, toimintaa vuosina 1940–1946. Opinnäytetyössä perehdytään aiheeseen sota-ajan ja sairaanhoitajan koulutuksen kautta konkreettiseen toiminnan kuvaukseen. Opinnäytetyössä on perustuvana aineistona toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulun Hoitotyön koulutuksen museosta koottu arkistomateriaali. Arkistomateriaali sisälsi haastatteluja 54. Sotasairaalassa toimineista henkilöistä sekä toimintaa kuvaavasta aineistosta, jota ajankuvat täydensivät. Lähdeaineistona toimi myös historiallinen tietokirjallisuus. Opinnäytetyön kirjoittamista ja lähdemateriaalin käsittelyä ohjasi historiantutkimusta ohjaava kirjallisuus. Opinnäytetyömme muodostaa historiikin aiheen ympärille, jonka toimeksiantajana on toiminut Hoitotyön koulutuksen museo. Opinnäytetyömme tuo esille toisen maailmansodan aikaisen sairaanhoidon keinot ja mahdollisuudet. Poikkeustila on luonut sairaanhoidolle haasteita, jotka ovat osaksi luoneet uusia näkökulmia potilaiden sairaanhoitoon ja kuntoutukseen. Potilaiden kokonaisvaltainen hoito on korostunut merkittävästi sota-aikana, mikä pyrki tukemaan sodassa haavoittuneiden palaamista arkeen. Opinnäytetyössämme tulee esille, että 54. Sotasairaalassa työskennelleet sairaanhoitajat, toimivat niillä tiedoilla ja taidoilla sekä resursseilla, mitä oli käytettävissä, parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisen kokonaisuuden hoitaminen tuottaa parempia ja kestävämpiä tuloksia, kuin pelkän yksittäisen vamman hoitaminen. Tavoitteet asetettiin kuntoutumiseen ja mahdollisimman normaaliin elämään palaamiseen. Sairaanhoitajan työote oli kuntouttava ja 54. Sotasairaalassa ymmärrettiin vertaistuen merkitys paranemisprosessissa. Potilaita hoidettiin kokonaisvaltaisesti, jossa huolenpito oli kohdennettu yksilöllisten tarpeiden mukaan. Vertaistuki, moniammatillisuus ja osaamiskeskukset ovat tämän päivän termejä, jotka liittyvät vahvasti hoitotyöhön ja sen organisoitumiseen. Tässä opinnäytetyössämme pääsemme toteamaan, että samoja teemoja ja tapoja oli olemassa 54. Sotasairaalassa vuosina 1940–1946.