Potilassimulaatio – oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja kehittämisehdotuksia sairaanhoitajaopiskelijoiden kuvaamina
Ahola, Sanja (2014)
Ahola, Sanja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076343
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076343
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun TehoPro -kehittämishanketta. Työn tarkoitus oli kuvata, mitkä tekijät vaikuttavat sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimiseen simulaatio-oppimisympäristössä, ja minkälaisia kehittämisehdotuksia he tekevät kokemustensa pohjalta. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä simulaatio-oppimisympäristöä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla helmikuussa 2014, johon osallistui viisi aikuiskoulutuksen sairaanhoitajaopiskelijaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että oppimiseen vaikuttavia tekijöitä potilassimulaatiossa on tarkasteltava laaja-alaisesti ja monipuolisesti eri näkökulmista. Opiskelijat kuvasivat oppimiseensa vaikuttavia tekijöitä niin fyysisiltä, psyykkisiltä kuin sosiaalisiltakin osa-alueilta sekä yleisesti konkreettisia oppimiskokemuksia kuvaillen. Opiskelijat kokivat tärkeiksi tekijöiksi oppimiselleen potilassimulaatiossa hyvin ohjeistetut, organisoidut ja selkeät toimintatavat. Potilassimulaatiota jännitettiin ja kuvattavana oleminen tuntui vaikealta, jolloin ilmapiiri ja luottamuksellisuus kuvattiin harjoituksen onnistumisen kannalta keskeiseksi. Myös tilanteen keinotekoisuus ja tekniset häiriöt vaikeuttivat keskittymistä. Opiskelijat kokivat, että harjoituksissa käytettävä potilassimulaattori oli turvallinen tapa harjoitella niitä kädentaitoja, joita ei oikealla ihmisellä voinut harjoitella. Harjoitukset, joissa potilasta esitti potilassimulaattorin sijasta luokkatoveri, koettiin kuitenkin mielekkäämmiksi. Debriefing, palaute sekä vertaisoppiminen koettiin oppimisen kannalta oleellisiksi. Kehittämisehdotuksina opiskelijat toivat esiin muun muassa opiskelijakeskeisyyden lisäämisen, ohjeistuksen selkeyttämisen sekä opetuksen lisäämisen määrällisesti. Lisäksi haastattelussa pohdittiin opiskelijan roolin lisäämistä työpajoin, simulaatioharjoituksen nauhoittamista debriefingiä varten sekä muutoksia ryhmän sijoittautumisessa harjoituksen aikana.
Huolellisilla valmisteluilla ja perusteellisella opiskelijoiden ohjeistuksella potilassimulaation menetelmistä, tarkoituksesta ja tavoitteesta on mahdollista lisätä opiskelijoiden tyytyväisyyttä, ja sitä kautta edistää opiskelijoiden oppimista tällä menetelmällä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla helmikuussa 2014, johon osallistui viisi aikuiskoulutuksen sairaanhoitajaopiskelijaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että oppimiseen vaikuttavia tekijöitä potilassimulaatiossa on tarkasteltava laaja-alaisesti ja monipuolisesti eri näkökulmista. Opiskelijat kuvasivat oppimiseensa vaikuttavia tekijöitä niin fyysisiltä, psyykkisiltä kuin sosiaalisiltakin osa-alueilta sekä yleisesti konkreettisia oppimiskokemuksia kuvaillen. Opiskelijat kokivat tärkeiksi tekijöiksi oppimiselleen potilassimulaatiossa hyvin ohjeistetut, organisoidut ja selkeät toimintatavat. Potilassimulaatiota jännitettiin ja kuvattavana oleminen tuntui vaikealta, jolloin ilmapiiri ja luottamuksellisuus kuvattiin harjoituksen onnistumisen kannalta keskeiseksi. Myös tilanteen keinotekoisuus ja tekniset häiriöt vaikeuttivat keskittymistä. Opiskelijat kokivat, että harjoituksissa käytettävä potilassimulaattori oli turvallinen tapa harjoitella niitä kädentaitoja, joita ei oikealla ihmisellä voinut harjoitella. Harjoitukset, joissa potilasta esitti potilassimulaattorin sijasta luokkatoveri, koettiin kuitenkin mielekkäämmiksi. Debriefing, palaute sekä vertaisoppiminen koettiin oppimisen kannalta oleellisiksi. Kehittämisehdotuksina opiskelijat toivat esiin muun muassa opiskelijakeskeisyyden lisäämisen, ohjeistuksen selkeyttämisen sekä opetuksen lisäämisen määrällisesti. Lisäksi haastattelussa pohdittiin opiskelijan roolin lisäämistä työpajoin, simulaatioharjoituksen nauhoittamista debriefingiä varten sekä muutoksia ryhmän sijoittautumisessa harjoituksen aikana.
Huolellisilla valmisteluilla ja perusteellisella opiskelijoiden ohjeistuksella potilassimulaation menetelmistä, tarkoituksesta ja tavoitteesta on mahdollista lisätä opiskelijoiden tyytyväisyyttä, ja sitä kautta edistää opiskelijoiden oppimista tällä menetelmällä.