Sairaanhoitajan ohjausosaaminen lasten ajanvarauspoliklinikalla

Abstract

Opinnäytetyö oli osa Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoito- hanketta. Opinnäytetyön ai-heena oli sairaanhoitajan ohjausosaaminen. Yhteistyökumppaneina olivat Metropolia Am-mattikorkeakoulu ja HYKS lasten ajanvarauspoliklinikka. Lasten ajanvaurauspoliklinikalla hoidetaan lapsia ja nuoria,joilla on pitkäaikaisia sairauksia. Sairaanhoitajan ohjausosaamisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajan ohjausosaamista lasten ajanvarauspoliklinikalla kehittämistyön menetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lasten ja perheiden ohjausta ajanvarauspoliklinikalla sekä kehittää lasten hoitotyötä. Ohjaus on osa poliklinikan jokapäiväistä työtä. Osastolla potilaat ovat lapsia, nuoria tai nuoria aikuisia. Potilaita ohjataan kehitystason huomioiden. Potilaiden itsehoitoa kannustettiin, jos potilaat pystyivät siihen. Opinnäytetyön kehittämis-menetelmä toteutettiin kirjallisuuskasauksilla ja asiantuntijan haastatteluilla. Kirjallisuuskat-saus koostui sairaanhoidon tieteellisistä tutkimuksista ja artikkeleista. Haastatteluissa haastateltiin diabeteshoitaja lasten ajanvarauspoliklinikalla. Kirjallisuuskatsauksen tuloksen ja asiantuntijan tiedon mukaan poliklinikalla ohjattiin potilaita sairauksien hoidossa, tuettiin potilaiden itsehoitoa heidän kykyjensä mukaan sekä huomioitiin potilaiden psyykkinen hy-vinvointi fyysisten sairauksien hoidon ohella. Tulokset näytti, että lapsipotilaat toivoivat empaattista ja helposti lähestyttävää hoitajaa sekä havainnollista ohjaustapaa. Vanhemmat arvostivat sairaanhoitajan asiantuntijuutta, reagointikykyä lapsen terveystilan muuttuessa ja avun saatavuutta tarvittaessa. Potilaiden ohjaustarve vaihteli yksilöittäin, joillekin potilaille riitti yksi tai kaksi ohjauskertaa, kun taas toiset saattavat tarvita enemmän ohjausta. Poliklinikalla työskentelivät sairaanhoitajat osa-sivat hoitaa sairauksia ja ohjata potilaita jatkohoitoon tai neuvoa potilaita erilaisiin tukipal-veluihin hakeutumisessa. Potilastyytyväisyyteen vaikuttivat viestintä, tiedon antaminen, hoidon jatkuvuus ja hoitoon pääsy. Psykiatrisessa lasten hoitotyössä on puutteita säännöl-lisyydessä ja arvioinnissa.

The topic of this final work was nurse’s counselling expertise Co-operation partners were Helsinki Metropolia University of Applied sciences and HYKS Children’s Appointment Pol-yclinic, Helsinki, Finland. Children and adolescents with a long-term illness are treated at children appointment polyclinic. The purpose of the nurse’s guidance know-how thesis was to describe nurse’s guidance know-how at children outpatient appointment by using devel-oping method. The Aim of this study was to develop children’s and families guidance know-how at children’s outpatient appointment. Guidance was part of the polyclinic quotid-ian work. Polyclinic patients were children, adolescents and young adults. Patients were counselled considering to their level of development. We found that parents are encouraged to self-care, if they were able to do so. The final project developing method was accomplished by literature review and specialist’s interviews. Literature review consists of health care scien-tific researches and articles. Diabetes specialist were interviewed at children appointment polyclinic. According to the results of literature reviews and specialist’s information. Pa-tients were given guidance in the treatment of their diseases, they were supported in self-care along with their abilities and pay attention to patient’s psychological well-being be-sides their physical illnesses. The results lead to the conclusion that children wished a em-pathic and approachable nurse, as well as demonstrative guidance method in counselling. Parents appreciated nurse’s expertise, responsiveness to child’s health status changes and availability of assistance. Patient’s need for counselling was vary individually. For some patients, one or two counselling might be enough. While others might need more guidance. Polyclinic nurses knew how to treat diseases moreover, they knew to advise patients to follow-up treatments or a variety of support services. Communication, infor-mation giving, continuity of care and access to attendance were the factors, that affect patient satisfaction. There is a lack of regular evaluation and care in psychiatric children nursing.