"Aina löytyy 'helmiä'" : Tutkimus kuntouttavan työtoiminnan työllisyysvaikutuksista Pohjanmaalla

Abstract

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu parantamaan pitkäaikaistyöttömän työllistymismahdollisuuksia ja elämänhallintaa. Aiempien tutkimustulosten valossa kuntouttava työtoiminta parantaa pitkäaikaistyöttömän elämänhallintaa, mutta vaikutukset työllisyyteen ovat heikot. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuntouttavan työtoiminnnan vaikutuksia työllisyyteen Pohjanmaan neljässä eri kunnassa. Työllisyysvaikutuksia selvitettiin kysymällä muun muassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden työkyvystä, työllistymisestä, työllisyyttä edistävistä tekijöistä ja merkityksellisiksi koetuista yhteistyötahoista. Aineisto tutkimusta varten kerättin kyselylomakkeilla, jotka lähetettiin Kokkolan, Pietarsaaren, Seinäjoen ja Vaasan Työvoiman palvelukeskusten työntekijöille. Lisäksi kysely lähetettiin Seinäjoen Työllistämisyksikköön. Tutkimukseen saatiin 23 vastausta. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä kuntouttavaa työtoimintaa tarkastellaan Suomen lainsäädännön kautta. Tarkasteluun valittiin tutkimuksen kannalta neljä tärkeimmäksi koettua lakia: perustuslaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, sosiaalihuoltolaki sekä laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Pohjanmaan neljässä kunnassa kuntouttavan työtoiminnan suorat vaikutukset työllisyyteen koettiin olevan heikot. 15 % kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista arvioitiin siirtyvän työelämään 1-2 vuoden sisällä kuntouttavan työtoiminnan jälkeen. Yleisin siirtymä kuntouttavasta työtoiminnasta oli siirtymä uudelle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle. Kuntouttava työtoiminta koettiin kuitenkin olevan tärkeä osa kunnan sosiaalityötä. Sen tarpeet työllisyyden edistämiseksi koettiin liittyvän määrälliseen paikkojen lisäämiseen ja sisällön laadulliseen kehittämiseen. Siirtymävaiheen ja yritysyhteistyön kehittäminen koettiin myös tärkeäksi, unohtamatta kuntouttavan työtoiminnan osallisuutta ”ylläpitävää” merkitystä.

Rehabilitative work has been created to enhance both the possibilities of the re-employment and the general life management skills of the long unemployed. According to the previous studies rehabilitative work has shown to increase the latter but its impact on the former has been proven ineffective. The purpose of the study was to investigate the effects of the rehabilitative work in regards to getting back to employment. The study was carried out in four different municipalities in Ostrobothnia. The research on possible factors of the re-employment was conducted through a questionnaire that included details about clients' capabilities to work, thoughts on re-employment, the factors that might have an impact on the re-employment and the co-operation with companies that were felt meaningful.

The questionnaire was given to the employees of the Job Service Centres in Kokkola, Pietarsaari, Seinäjoki and Vaasa, as well as at the Employment Unit in Seinäjoki. The study is both qualitative and quantitative. The number of responses was 23. Rehabilitative work is theoretically examined through the Finnish Legislation of which the following four laws were chosen as the most important: Constitution, law regarding the position and rights of the social care client, Social Welfare Act and the law of the rehabilitative work.

The study concluded that the direct impact of the rehabilitative work on re-employment in all four Ostrobothnian municipalities was largely ineffective. 15 % of the clients were re-employed in 1-2 years. The reoccurrence within transition phase was a client moving from one rehabilitative course to another. Rehabilitative work was still felt to be an important part of the municipalities' social work. The factors that promoted employment were a quantitative increase in offered placements and developing the contents. Both the transition phase and co-operation with the business community were concluded to be important for the re-employment through rehabilitative work that in itself maintains the participation of the individual.