Nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen työnantajan näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli nelipäiväinen työviikko. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä työssä jaksaminen on heikentynyt viime vuosina merkittävästi. Nelipäiväinen työviikko on ollut myös mediassa esillä lähiaikoina. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä ymmärrystä nelipäiväisen työviikon hyödyistä ja haitoista työnantajan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää kannattaako organisaatioiden siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon ja mitä sen käyttöönotto edellyttää työnantajalta. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, mitä 4+1 -malli tarkoittaa ja analysoida olisiko se parempi kuin nelipäiväinen työviikko.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla eli teemahaastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin kolmea yritystä, joista kahta nelipäiväiseen työviikkoon liittyen ja yhtä yritystä 4+1 -malliin liittyen.

Tutkimuksessa ilmeni, että nelipäiväinen työviikko on hyvä keino edistää työhyvinvointia. Haastateltavat kokivat nelipäiväisen työviikon tehostaneen palautumista ja sen myötä jaksamista. Nelipäiväisellä työviikolla oli vaikutusta myös työnantajakuvaan positiivisesti. Sisäisten prosessien kehittämisen myötä työskentelyä pidettiin tehokkaampana ja mielekkäämpänä. Tehokkaan palautumisen koettiin edistävän myös luovuutta. Yksi haastateltavista yrityksistä koki nelipäiväisen työviikon taloudellisesti kannattamattomana eikä voinut jatkaa lyhyemmällä työajalla.

Nelipäiväinen työviikko sopii erityisesti tietotyöhön sekä luoville aloille. Se on haastava järjestää ja saada taloudellisesti kannattavaksi niin sanotuissa suorittavissa töissä. Tutkimuksessa ei noussut merkittäviä asioita, joiden perusteella pystyttäisiin sanoa, että onko nelipäiväinen työviikko vai 4+1 -malli parempi. Opinnäytetyö kuitenkin avartaa lukijan näkemystä siitä, mitä hyötyjä ja haasteita sekä tavoitteita kummassakin mallissa on. Niiden perusteella työnantaja voi valita yrityksensä strategiaan soveltuvan mallin.

The purpose of this thesis was to gather understanding about benefits and challenges of the four-day workweek from the employer’s point of view. The aim was to discover if organizations should switch to the four-day workweek and discover what its’ implementation require from the employer. One of the aims was to discover what a 4+1 model means and analyze if it is better than the four-day workweek.

The research was done by using a qualitative research method and the data were collected by semi-structured interviews. Three companies were interviewed for the research.

The results of the study showed that the four-day workweek is a good way to promote well-being at work. Interviewees found that the four-day workweek increase the effectiveness of recovery and coping with work. Effective recovery was found to promote creativity. The four-day workweek also affected positively employer image. Interviewees found that working was more effective and pleasant after the improvement of inner processes. One of the interviewed companies found the four-day workweek unprofitable and that is why they could not continue with shorter working hours.

The four-day workweek is suitable especially for knowledge work and creative industry. It is challenging to arrange in manual labour. The results did not find any significant reasons that would show an answer to the question which one is better, the four-day workweek or the 4+1 model. The thesis broaden the reader’s impression about the benefits and the challenges, and the aims of both models. According to those, the employer is able to pick a model that is compatible with the strategy of the company.