Hoitajan ja koliikkivauvaperheen välisen vuorovaikutuksen merkitys vauvan koliikin hoidossa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Tuominen, Anniina; Jeskanen, Reetta (2022)
Tuominen, Anniina
Jeskanen, Reetta
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203213771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203213771
Tiivistelmä
Vauvan koliikki koskettaa koko perhettä ja perheen lähipiiriä. Koliikilla tarkoitetaan vauvan selittämätöntä runsasta itkuisuutta. Vauvan koliikilla on heikentävä vaikutus vanhempien elämänlaatuun ja se lisää muun muassa synnytyksen jälkeisen masennuksen ja vauvan pahoinpitelyn riskiä.
Opinnäytetyö tarkoituksena oli kuvailla vuorovaikutuksen merkitystä koliikkivauvan vanhempien ja hoitajan välillä. Tavoitteena oli, että tuotettua tietoa voidaan hyödyntää perheiden parissa työskentelyssä sekä hoitotyössä, kuten myös osana Vauvan koliikki koskettaa -hanketta. Tutkimustuloksemme tuovat esille, millaista tukea koliikkivauvaperheet toivovat hoitajilta, millainen vuorovaikutus tukee heitä sekä kuinka vuorovaikutuksen toteutumista hoitajien ja koliikkivauvaperheiden välillä voisi kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Systemaattiseen tiedonhakuun käytimme sähköisiä tietokantoja CINAHL ja PubMed. Aineistoksi valikoitui 9 englanninkielistä tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2002—2021. Artikkeleista viisi olivat toteutettu Yhdysvalloissa, yksi Alankomaissa, yksi Norjassa, yksi Ruotsissa sekä yksi Australiassa. Aineistoanalyysissä käytettiin kuvailevaa eli induktiivista sisällönanalyysia.
Tulokset osoittavat, että koliikkivauvan vanhemmat haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Hoitajan saavutettavuus ja avoin ilmapiiri tukevat perheen jaksamista. Vanhempien tukiverkosto sekä kokemusten jakaminen muiden koliikkivauvaperheiden kanssa auttavat perhettä jaksamaan. Hoitajalla ei aina tarvitse olla konkreettisia neuvoja annettavana, vaan usein pelkkä empaattinen läsnäolo riittää. Hoitohenkilökunnan ottaessa vanhemmat mukaan päätöksentekoon ja hoidon suunnitteluun lisää se vanhempien sitoutumista tehdä yhdessä sovitut muutokset itkuvauvan hoitamiseksi. Hoitohenkilökunnan antaman ohjauksen tulisi olla selkeää, yksilöllistä ja ajantasaista. Usein hoitajat kokivat ammattitaitonsa olevan riittämätöntä koliikkivauvaperheiden hoitamiseen. Hoitajan tulisikin kertoa totuudenmukaisesti perheelle oman ammattitaitonsa rajat sekä mitä hänellä on tarjottavana heidän tilanteeseensa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vauvan koliikki on perhettä kuormittava tekijä ja hoitohenkilökunnan tehtävänä olisi löytää keinoja vahvistaa perheen voimavaroja ja tarjota psykososiaalista tukea. Lisäksi tarvittaisiin yhteinen hoitosuositus vauvan koliikin hoidosta, joka huomioisi myös vanhempien jaksamisen.
Opinnäytetyö tarkoituksena oli kuvailla vuorovaikutuksen merkitystä koliikkivauvan vanhempien ja hoitajan välillä. Tavoitteena oli, että tuotettua tietoa voidaan hyödyntää perheiden parissa työskentelyssä sekä hoitotyössä, kuten myös osana Vauvan koliikki koskettaa -hanketta. Tutkimustuloksemme tuovat esille, millaista tukea koliikkivauvaperheet toivovat hoitajilta, millainen vuorovaikutus tukee heitä sekä kuinka vuorovaikutuksen toteutumista hoitajien ja koliikkivauvaperheiden välillä voisi kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Systemaattiseen tiedonhakuun käytimme sähköisiä tietokantoja CINAHL ja PubMed. Aineistoksi valikoitui 9 englanninkielistä tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2002—2021. Artikkeleista viisi olivat toteutettu Yhdysvalloissa, yksi Alankomaissa, yksi Norjassa, yksi Ruotsissa sekä yksi Australiassa. Aineistoanalyysissä käytettiin kuvailevaa eli induktiivista sisällönanalyysia.
Tulokset osoittavat, että koliikkivauvan vanhemmat haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Hoitajan saavutettavuus ja avoin ilmapiiri tukevat perheen jaksamista. Vanhempien tukiverkosto sekä kokemusten jakaminen muiden koliikkivauvaperheiden kanssa auttavat perhettä jaksamaan. Hoitajalla ei aina tarvitse olla konkreettisia neuvoja annettavana, vaan usein pelkkä empaattinen läsnäolo riittää. Hoitohenkilökunnan ottaessa vanhemmat mukaan päätöksentekoon ja hoidon suunnitteluun lisää se vanhempien sitoutumista tehdä yhdessä sovitut muutokset itkuvauvan hoitamiseksi. Hoitohenkilökunnan antaman ohjauksen tulisi olla selkeää, yksilöllistä ja ajantasaista. Usein hoitajat kokivat ammattitaitonsa olevan riittämätöntä koliikkivauvaperheiden hoitamiseen. Hoitajan tulisikin kertoa totuudenmukaisesti perheelle oman ammattitaitonsa rajat sekä mitä hänellä on tarjottavana heidän tilanteeseensa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vauvan koliikki on perhettä kuormittava tekijä ja hoitohenkilökunnan tehtävänä olisi löytää keinoja vahvistaa perheen voimavaroja ja tarjota psykososiaalista tukea. Lisäksi tarvittaisiin yhteinen hoitosuositus vauvan koliikin hoidosta, joka huomioisi myös vanhempien jaksamisen.