Työntekijöiden käsityksiä kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeudesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia itsemääräämisoikeutta. Päätavoite oli tarkastella, kuinka työntekijät kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla. Tavoitteena oli lisätä yksilöiden ja yhteisöjen pohdintaa, joilla voidaan vahvistaa yhteisiä toimintakäytänteitä ja sitoutumista asiakkaan itsemääräämisoikeuden tukemiseen liittyen. Tarkoituksena myös tuottaa tietoa kohdeorganisaatiolle tulevien koulutuksien ja kehittämiskohteiden suunnitteluun.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii eettinen näkökulma. Teoriaosuudessa avataan muun muassa itsemääräämisoikeuden käsitteitä ja määritelmiä, itsemääräämisoikeuden ulottuvuuksia sekä sitä vahvistavia ja estäviä tekijöitä. Osuudessa tarkastellaan myös autonomiaa ja ihmisoikeuksia sekä yhteiskunnallisia tekijöitä, kuten hyvinvointia ja lainsäädäntöä, jotka vaikuttavat itsemääräämisoikeuteen.

Opinnäytetyössä on käytetty pääsääntöisesti määrällisiä tutkimusstrategioita ja tuloksissa osittain myös laadullisia menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä webropol-kyselyä, joka sisälsi strukturoituja- ja monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kohdeorganisaationa toimi yksityinen kehitysvamma-alan toimija ja kohderyhmänä heidän valitsema 1093 työntekijän perusjoukko. Yhteensä 131 työntekijää vastasi kyselyyn. Vastaaminen tapahtui anonyymisti.

Keskeisimpien tuloksien mukaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen keskiöön nousi mahdollisuus kommunikaatioon ja yhtenevät toimintakäytänteet. Niiden merkitys itsemääräämisoikeuden liittyen ymmärretään, niihin pyritään ja osittain ne myös toteutuvat. Itsemääräämisoikeuden esteeksi koettiin kommunikaatiotaitoihin ja välineisiin liittyvät ongelmat sekä yhteisten toimintakäytänteiden puuttuminen. Näihin toivottiinkin ratkaisuja. Esille nousi myös osaamistarve lainsäädäntöön ja sen tulkintaan, varsinkin itsemääräämisoikeuden haastaviin erityistilanteisiin liittyen.

Johtopäätös on, että työntekijöillä on halu ja pyrkimys toimia kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta tukien ja kuinka vuoden 2016 lakiuudistus on tuonut itsemääräämisoikeuteen liittyen positiivisia vaikutuksia. Vammaisuutta ylläpitävien käsitysten ja käytäntöjen muuttaminen on mahdollista. Kommunikaation mahdollistamisella, merkityksellisellä vuorovaikutuksella sekä yhtenevillä toimintakäytänteillä voidaan vahvistaa ja tukea kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta.