Lastensuojeluyksikön ohjaajien itseohjautuvuus : Lähijohtaja tuen mahdollistajana

Abstract

Yhteiskunnassa työelämä ja johtaminen ovat murroksessa. Työelämän trendikkäin sana on itseohjautuvuus, mutta sitä on ilmiönä tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten itseohjautuvuus lastensuojelutyössä koetaan sekä millä tavoin lähijohtaja voisi tukea ja valmentaa henkilöstöä itseohjautuvuuden toteutumiseen. Tässä tutkimuksessa itseohjautuvuudella tarkoitetaan työntekijälähtöistä toimintaa, miten aktiivinen ja aloitteellinen rooli työntekijällä on ilman ulkopuolista kontrollia. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten itseohjautuvuus toteutuu lastensuojelutyössä? 2. Miten työntekijä kokee itseohjautuvuuden? 3. Miten lähijohtaja voi valmentaa ja tukea työntekijöitään itseohjautuvuuteen? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee sosiaali- ja lastensuojelutyötä, itseohjautuvuutta ja lähijohtajalta saadun tuen muotoja. Aihealuetta lähestyttiin myös aikaisemman tutkimustiedon avulla. Tutkimus toteutettiin pääosin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella Humana Suomen kolmen lastensuojeluyhtiön ohjaajana työskenteleviltä. Tutkimuskyselyn vastausprosentiksi kertyi 7,4 %. Pienestä vastausprosentista huolimatta avoimiin kysymyksiin vastattiin monipuolisesti, mikä lisäsi tutkittavaa aineistoa. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS Statistics 26 -ohjelmalla ja teemoittelulla. Tutkimustuloksista käy ilmi, että lastensuojeluyksiköiden ohjaajat kokevat itseohjautuvuuden mahdollisuuden jokapäiväisessä työssään hyväksi. He saavat valikoida työskentelytapoja ja tehdä päätöksiä lain edellyttämissä rajoissa. Ohjaajat toivovat lähijohtajalta enemmän aitoa läsnäoloa, aktiivista keskustelua, haastamista päätöksentekoon, luottamista sekä kehittävää palautteenantoa.