Viivakoodinlukijan liittäminen vihivaunuun käyttäen TCP/IP-verkkoprotokollaa
Jarhos, Miska (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203314288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203314288
Tiivistelmä
Opinnäytetyön päätavoitteena oli saada liitettyä kolmannen osapuolen laitteita vihivaunujen pääohjaimeen käyttäen TCP/IP-verkkoprotokollaa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitä eroavaisuuksia vihivaunuissa yleisesti käytettävän CAN-väylän ja TCP/IP:n tiedonsiirto ominaisuuksissa on.
Työn aihe oli Mitsubishi Logisnextille ajankohtainen, sillä yritys tarvitsi toimivan TCP/IP-ratkaisun tulevia jatkokehityksiä varten. Tämä opinnäytetyö on osa suurempaa kokonaisuutta yrityksen tavoitteessa siirtyä sujuvampaan tiedonsiirtoon laitteiden ja ohjelmistojen välillä. Työ aloitettiin testiversiolla, jonka avulla pystyttiin tarkistamaan, että viivakoodinlukijan lähettämä lukudata vastaa luettuja viivakoodeja. Testausversiosta siirryttiin projektin asiakkaan vihivaunujen pariin. Lisätestauksen ja parametrien säädön jälkeen viivakoodinlukija ja sen kommunikointi CVC:n kanssa saatiin toimimaan halutulla tavalla ja valmiit vihivaunut voitiin lähettää asiakkaalle.
Vihivaunuprojektin lisäksi TCP/IP:n ja CAN-väylän eroavaisuuksia tarkasteltiin. Tässä opinnäytetyössä suoritettujen testien sekä aikaisemman testauksen tiedoilla TCP/IP-verkkoprotokolla soveltuu paremmin pitkien viivakoodien lukemiseen, käsittelyyn ja eteenpäin lähettämiseen. TCP/IP on parempi ratkaisu myös tulevia muutoksia ajatellen. CAN-väylä on silti nykyisellä systeemillä täysin toimiva ratkaisu silloin, kun halutaan lähettää lyhyempiä viivakoodeja. CAN-väylän mahdollisuutta lukea pidempiä viivakoodeja tulisi myös tutkia lisää, jotta voitaisiin varmistua sen viivakoodinlukukapasiteetista.
Työn aihe oli Mitsubishi Logisnextille ajankohtainen, sillä yritys tarvitsi toimivan TCP/IP-ratkaisun tulevia jatkokehityksiä varten. Tämä opinnäytetyö on osa suurempaa kokonaisuutta yrityksen tavoitteessa siirtyä sujuvampaan tiedonsiirtoon laitteiden ja ohjelmistojen välillä. Työ aloitettiin testiversiolla, jonka avulla pystyttiin tarkistamaan, että viivakoodinlukijan lähettämä lukudata vastaa luettuja viivakoodeja. Testausversiosta siirryttiin projektin asiakkaan vihivaunujen pariin. Lisätestauksen ja parametrien säädön jälkeen viivakoodinlukija ja sen kommunikointi CVC:n kanssa saatiin toimimaan halutulla tavalla ja valmiit vihivaunut voitiin lähettää asiakkaalle.
Vihivaunuprojektin lisäksi TCP/IP:n ja CAN-väylän eroavaisuuksia tarkasteltiin. Tässä opinnäytetyössä suoritettujen testien sekä aikaisemman testauksen tiedoilla TCP/IP-verkkoprotokolla soveltuu paremmin pitkien viivakoodien lukemiseen, käsittelyyn ja eteenpäin lähettämiseen. TCP/IP on parempi ratkaisu myös tulevia muutoksia ajatellen. CAN-väylä on silti nykyisellä systeemillä täysin toimiva ratkaisu silloin, kun halutaan lähettää lyhyempiä viivakoodeja. CAN-väylän mahdollisuutta lukea pidempiä viivakoodeja tulisi myös tutkia lisää, jotta voitaisiin varmistua sen viivakoodinlukukapasiteetista.