Etä-äitikin on hyvä äiti : etä-äitien omia kokemuksia

Abstract

Vielä nykypäivänäkin usein ajatellaan, että vanhempien erotessa lapset menevät automaattisesti äidinsä luokse asumaan. Näin ollen äiti toimii lapsen lähivanhempana ja isä taas etävanhempana. Perherakenteet ja äitiys, kuten monet muutkin asiat, ovat muuttuneet vuosien saatossa ja yhä useampi lapsi saattaa olla kirjoilla ja asua pääsääntöisesti tai kokonaan isänsä luona. Lapsestaan erillään asuva äiti rikkoo äitiyden ideologiaa hoivaavasta ja äitiydelle elävästä naisesta yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja äitien itse rakentamien ihanteiden vuoksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin äitien henkilökohtaisia kokemuksia etävanhemmuudesta sekä kartoittaa, minkälaista apua tai tukea he ovat saaneet tai olisivat kaivanneet etä-äitinä ja miten heihin on suhtauduttu eri viranomaispalveluissa, kuten lastenvalvojalla. Tavoitteena oli tuoda esille myös sellaista tietoa, mikä normalisoisi etä-äitiyttä. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen tutkimus ja aineisto kerätty haastattelemalla kuutta etä-äitiä. Haastatteluista saatu aineisto käsiteltiin sisältöanalyysilla.

Etä-äitien kokemukset etävanhemmuudesta vaihtelivat etenkin sen mukaan, oliko lapsen asumis- ja huoltajuusjärjestelyt vanhempien yhteinen päätös. Mikäli vanhemmat olivat erotessaan yhtä mieltä siitä, kumman luokse lapsi jää asumaan ja yhteistyö sekä kommunikointi toisen vanhemman kanssa sujui hyvin, oli etä-äideillä enemmän positiivisia ajatuksia etävanhemmuudesta. Jos vanhemmat eivät olleet yksimielisiä asumisjärjestelyistä ja lapsi oli päätynyt vasten äidin tahtoa asumaan isänsä luokse tai eron jälkeen oli tullut paljon ristiriitoja, ovat etä-äidit olleet tyytymättömämpiä tilanteeseen ja pyrkineet hakemaan siihen muutosta. Muutosta ei ole aina tapahtunut, jolloin etä-äiti on niin sanotusti joutunut tottumaan tilanteeseen.

Etä-äidit kokivat, että heidät on pääsääntöisesti otettu hyvin huomioon tasavertaisena huoltajana viranomaispalveluissa. Toisinaan lapsen asioita on ollut vaikea olla kommentoimassa tai päättämässä, jos etä-äiti ei ole ollut mukana aktiivisesti lapsen arjessa välimatkasta tai muista syistä johtuen. Kuitenkin varsinainen tuki on usein tullut etä-äidin läheisiltä, eikä tukea taikka neuvoa ole tarjottu tai saatu niin viranomaispalveluista kuin muualtakaan.