Kartoitus aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoidon osaamisen ja palvelupolun kehittämistä koskevista hankkeista ja raporteista
Kiviniemi, Hanna-Mari; Pahkala, Outi (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204044438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204044438
Tiivistelmä
Aivoverenkierron häiriöt ovat maailmanlaajuisesti neljänneksi yleisin kuolinsyy. Suomessa aivoverenkierron häiriöihin vuosittain sairastuu noin 25 000 ihmistä. Aivoverenvuotohäiriöihin luetaan aivoinfarktit, aivoverenvuodot sekä nopeasti ohimenevät TIA-kohtaukset. Kansantaloudellisesti aivoverenkiertohäiriöitä voidaan pitää merkittävänä sairausryhmänä.
Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tavoitteena oli selvittää mitä hankkeita ja raportteja on vuosien 2015-2021 aikana tuotettu, jotka käsittelevät aivoverenkiertohäiriöpotilaan palvelupolkua tai sen eri vaiheissa tarvittavaa terveysalan ammattilaisten ja alan opettajien ja esihenkilöiden osaamista ja sen kehittämistä. Työn tilaajana toimi OSMU-hanke.
Tietoa etsittiin sähköisistä tietokannoista, verkosta sekä manuaalisina hakuina. Löydetystä materiaalista tuotettiin taulukko, johon tulokset jaoteltiin kahteen kategoriaan: palvelupolkuun ja osaamiseen.
Tutkimuksen tuloksina esille nousi, että aivoverenkiertohäiriöitä sairastavien potilaiden hoitoon osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten osaamistarpeet lähtevät työelämän tarpeista. Näihin tarpeisiin on osattava vastata väestön ikääntyessä sekä teknologian ja palvelujen kehittyessä. Yhtenäisten osaamislinjojen ja erikoisosaamisen koettiin olevan tarpeen, koska ne mahdollistavat AVH-potilaan erityispiirteiden tunnistamisen ja hoidon. Yhteistyön kehittäminen oppilaitosten ja sosiaali- ja terveyden huollontoimintayksiköiden kanssa koettiin tarpeelliseksi ja käytännönläheiseksi.
Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden tunnistaminen, oireet, aloitettava hoito ja jatkotoimenpiteet määrittävät palvelupolun sisällön. Tuloksista käy ilmi, että palvelupolun alkuvaiheen hoito on ammattimaista ja hyvää, kun hoidot saadaan keskitettyä oikeisiin terveydenhuollon yksiköihin ajoissa. Kuntouksen järjestämisessä ja toteutuksessa on ongelmia, jotka näkyvät vastuunjaossa, yhteistyössä ja koordinoinnissa eri organisaatioiden välillä. Havaitsimme myös, ettei kehittämishankkeista ole julkaistu paljoakaan raportteja. Kehittämiselle on edelleen tarvetta ja tehdyn työn julkaiseminen hyödyttäisi koko järjestelmää toteuttavan yksikön lisäksi.
Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tavoitteena oli selvittää mitä hankkeita ja raportteja on vuosien 2015-2021 aikana tuotettu, jotka käsittelevät aivoverenkiertohäiriöpotilaan palvelupolkua tai sen eri vaiheissa tarvittavaa terveysalan ammattilaisten ja alan opettajien ja esihenkilöiden osaamista ja sen kehittämistä. Työn tilaajana toimi OSMU-hanke.
Tietoa etsittiin sähköisistä tietokannoista, verkosta sekä manuaalisina hakuina. Löydetystä materiaalista tuotettiin taulukko, johon tulokset jaoteltiin kahteen kategoriaan: palvelupolkuun ja osaamiseen.
Tutkimuksen tuloksina esille nousi, että aivoverenkiertohäiriöitä sairastavien potilaiden hoitoon osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten osaamistarpeet lähtevät työelämän tarpeista. Näihin tarpeisiin on osattava vastata väestön ikääntyessä sekä teknologian ja palvelujen kehittyessä. Yhtenäisten osaamislinjojen ja erikoisosaamisen koettiin olevan tarpeen, koska ne mahdollistavat AVH-potilaan erityispiirteiden tunnistamisen ja hoidon. Yhteistyön kehittäminen oppilaitosten ja sosiaali- ja terveyden huollontoimintayksiköiden kanssa koettiin tarpeelliseksi ja käytännönläheiseksi.
Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden tunnistaminen, oireet, aloitettava hoito ja jatkotoimenpiteet määrittävät palvelupolun sisällön. Tuloksista käy ilmi, että palvelupolun alkuvaiheen hoito on ammattimaista ja hyvää, kun hoidot saadaan keskitettyä oikeisiin terveydenhuollon yksiköihin ajoissa. Kuntouksen järjestämisessä ja toteutuksessa on ongelmia, jotka näkyvät vastuunjaossa, yhteistyössä ja koordinoinnissa eri organisaatioiden välillä. Havaitsimme myös, ettei kehittämishankkeista ole julkaistu paljoakaan raportteja. Kehittämiselle on edelleen tarvetta ja tehdyn työn julkaiseminen hyödyttäisi koko järjestelmää toteuttavan yksikön lisäksi.