Sairaalahoidossa olevan lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen
Junttila, Janita; Larikka, Jaakko; Ojala, Mari (2022)
Junttila, Janita
Larikka, Jaakko
Ojala, Mari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204054500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204054500
Tiivistelmä
Uuteen ympäristöön kuuluu lapselle entuudestaan tuntematonta hoitohenkilökuntaa sekä epämiellyttäviä tai jopa pelottavia asioita kuten hoitotoimenpiteitä. Lapselle tukea ja turvaa luo kuitenkin hänen vanhempansa/huoltajansa sekä mahdollinen muu perhe. Jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen ja turvan vanhemmiltansa, tulee lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen olla hyvää.
Vuorovaikutussuhteisiin liittyvillä ongelmilla voi olla lapsen kannalta kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia, kuten sosiaalisten suhteiden taantuminen. Traumaattinen kokemus voi aiheuttaa lapselle emotionaalisen, kognitiivisen ja sosiaalisen kehittymisen viivästymistä, jollei lapsi saa tarvitsemaansa tukea.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia lapsen ja hänen vanhempiensa välisen varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta sairaalahoidon aikana. Myös hoitohenkilökunnan vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen merkitystä lapsen ja perheen hyvinvoinnin kannalta tutkittiin, sillä hoitohenkilöstön ja perheenjäsenten väliset vuorovaikutus- ja ohjaussuhteet ovat suuressa merkityksessä tiedon välittymisen ja sitä kautta potilaslähtöisyyden kannalta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tilasi Oulun ammattikorkeakoulu.
Tutkimuksemme tulokset nostavat esiin hoitajien vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen merkityksen lapsen ja perheen hoitotyössä. Hoitajien tulee osata vuorovaikuttaa, mutta myös ohjata vanhempia vuorovaikuttamaan sairaan lapsensa kanssa. Suureen rooliin tutkimuksessamme nousee perhekeskeisyys. Hoitajan tulee lapsen lisäksi huomioida myös perheen muut jäsenet ja vastata heidän tarpeisiinsa. Ohjausosaamisen tärkeys korostuu myös tutkimuksessamme. Hoitajien tulee osata luoda yksityisyyden turvaava ohjausympäristö, jossa erilaisia ohjausmenetelmiä hyödyntämällä tieto saadaan välitettyä perheenjäsenille tehokkaasti. Ohjauksessa hoitajan tulee osata huomioida monia ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten lapsen ikä- ja kehitystaso sekä vanhempien voimavarat.
Opinnäytetyömme osoittaa toimivien vuorovaikutussuhteiden merkityksen lapselle sairaalahoitojakson aikana. Sairaalahoidossa olevan lapsen vuorovaikutussuhteiden tukemiseen sekä perheen että hoitohenkilökunnan kanssa tulisi lastenosastoilla panostaa. Perheille tulisi ohjata vuorovaikutuksen ja läsnäolon merkitys ja toisaalta hoitajia tulisi ohjeistaa heidän roolistaan vuorovaikutussuhteiden osalta perheiden hoitotyössä. Aineistonkeruuvaihe kuitenkin osoitti kohdennetun tutkimustiedon vähyyden lasten sairaalahoitojakson kokonaisvaltaisista vaikutuksista lapsen elämään.
Vuorovaikutussuhteisiin liittyvillä ongelmilla voi olla lapsen kannalta kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia, kuten sosiaalisten suhteiden taantuminen. Traumaattinen kokemus voi aiheuttaa lapselle emotionaalisen, kognitiivisen ja sosiaalisen kehittymisen viivästymistä, jollei lapsi saa tarvitsemaansa tukea.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia lapsen ja hänen vanhempiensa välisen varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta sairaalahoidon aikana. Myös hoitohenkilökunnan vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen merkitystä lapsen ja perheen hyvinvoinnin kannalta tutkittiin, sillä hoitohenkilöstön ja perheenjäsenten väliset vuorovaikutus- ja ohjaussuhteet ovat suuressa merkityksessä tiedon välittymisen ja sitä kautta potilaslähtöisyyden kannalta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tilasi Oulun ammattikorkeakoulu.
Tutkimuksemme tulokset nostavat esiin hoitajien vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen merkityksen lapsen ja perheen hoitotyössä. Hoitajien tulee osata vuorovaikuttaa, mutta myös ohjata vanhempia vuorovaikuttamaan sairaan lapsensa kanssa. Suureen rooliin tutkimuksessamme nousee perhekeskeisyys. Hoitajan tulee lapsen lisäksi huomioida myös perheen muut jäsenet ja vastata heidän tarpeisiinsa. Ohjausosaamisen tärkeys korostuu myös tutkimuksessamme. Hoitajien tulee osata luoda yksityisyyden turvaava ohjausympäristö, jossa erilaisia ohjausmenetelmiä hyödyntämällä tieto saadaan välitettyä perheenjäsenille tehokkaasti. Ohjauksessa hoitajan tulee osata huomioida monia ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten lapsen ikä- ja kehitystaso sekä vanhempien voimavarat.
Opinnäytetyömme osoittaa toimivien vuorovaikutussuhteiden merkityksen lapselle sairaalahoitojakson aikana. Sairaalahoidossa olevan lapsen vuorovaikutussuhteiden tukemiseen sekä perheen että hoitohenkilökunnan kanssa tulisi lastenosastoilla panostaa. Perheille tulisi ohjata vuorovaikutuksen ja läsnäolon merkitys ja toisaalta hoitajia tulisi ohjeistaa heidän roolistaan vuorovaikutussuhteiden osalta perheiden hoitotyössä. Aineistonkeruuvaihe kuitenkin osoitti kohdennetun tutkimustiedon vähyyden lasten sairaalahoitojakson kokonaisvaltaisista vaikutuksista lapsen elämään.